Arkea, koulun urheilupäivä, vapaa-aika ja Black friday

Toinen viikko koululla meni taas vauhdikkaasti ja maanantai oli luokassa selkeästi rauhallisin päivä, lapset olivat levänneet ja jaksoivat taas hetken istua ja keskittyä. Tällä viikolla keskityttiin harjoittelemaan kirjaimia, niiden ääntämistä ja yhdistämään niitä lyhyiksi sanoiksi sekä yksittäisten kirjainten kirjoittamista. Matematiikassa käytiin edellisellä viikolla läpi 3D -muotoja ja tällä viikolla keskityimme laskemiseen yhdestä kahteenkymmeneen ja oppilaat tekivät teeman mukaisia päättelytehtäviä. Englanninkielen tunneilla huomaa parhaiten sen miten lasten kielitaito on todella eritasoista. Toiset hallitsevat jo kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen, toiset taas eivät vielä mitään näistä. Koulussa on lapsia eri puolilta maailmaa, ja osa on aloittanut syksyllä koulun osaamatta lähes ollenkaan englantia. Olen kuitenkin huomannut, että lapset auttavat mielellään toisiaan ja luokassa vallitsee hyvä ryhmähenki.

Torstaina oli koko luokan pitkään odottama urheilupäivä, joka järjestettiin Sliemassa, The Point kauppakeskuksen katolla olevalla tekonurmikentällä. Tapahtumaan osallistuivat opettajat, kaikki oppilaat jotka olivat saaneet huoltajiltaan suostumuksen sekä antaneet koululle viiden euron tapahtumamaksun, tapahtumassa oli myös mukana paljon vapaaehtoisia vanhempia. Sää suosi meitä koko tapahtuman ajan, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja taustalla pauhasi lasten rakastama Despacito kappale. Urheilutapahtuma toteutettiin erilaisissa rasteissa joita oli yhteensä kymmenen, jokaisessa rastissa oli erilainen peli tai laji ja oppilaat jaettiin kahteen joukkueeseen suorittamaan rasteja. Kuljin itse luokan mukana, ohjeistin sääntöjä ja kannustin tietenkin kaikkia. Pääsin itsekkin juoksemaan ja pelaamaan, koska luokassa on pariton määrä lapsia. Opettaja merkkasi joukkueiden pisteitä ylös. Lajeina oli mm. keilaus, aita/estejuoksu, erilaiset viestijuoksut, pituushyppy, tarkkuusheitto. Päivä kesti noin kolme tuntia sisältäen evästauoan. Päivän päätteeksi julkistettiin voittajajoukkueet, he saivat kultamitalin ja toiseksi tulleet joukkueet saivat hopeamitalin. Osa lapsista varsinkin pienimmät ottivat häviämisen todella raskaasti ja voittajat tietenkin esittelivät innokkaina saavutustaan toisille. Kaikki kuitenkin painottivat hauskuuden ja yhdessä liikkumisen olevan tapahtumassa pääroolissa, mutta tietenkin joillain pienillä häviämisen hyväksyminen voi olla vielä hankalaa, mutta hyvähän sitäkin on harjoitella. Itse olen sitä mieltä, että kaikille oltaisiin voitu  jakaa samanlainen mitali, kaikki kuitenkin yrittivät parhaansa ja olivat reippaina mukana. Vastaavanlaisia urheilupäiviä järjestetään koululla opettajien mukaan noin kolme kertaa vuodessa, joka on todella hyvä, koska lapset selvästi pitivät päivästä ja nauttivat liikkumisesta. Koululla oleva ulkoilualue jossa lapset viettävät päivittäin 15 minuutin taukonsa sekä liikuntatunnit on todella mitätön ja virikkeitä ei ole, joten ihan kiva että välillä järjestetään jotain toiminnallisempaa.  

Luokkamme opettaja kertoi jo torstaina olevansa ehkä tulossa kipeäksi, mutta yrittää parhaansa mukaan tulla kouluun perjantaina, koska tarkoituksenamme oli lähteä retkelle tutustumaan ympäristöön ja katsomaan mitä tärkeitä rakennuksia ja paikkoja Slieman kaupungista löytyy. Odotin kauhulla tuleeko opettaja seuraavana päivänä, koska olin aikaisemmin puhunut hänen kanssaan siitä, ettei sijaisia niin vain oteta … Tuli perjantai eikä opettajaa näkynyt. Tiesin, että joudun tavalla tai toisella sijaistamaan häntä, mutta onnekseni luokkaan tuli lisäkseni toinen opiskelija. Päivä oli sekava ja tuntisuunnitelmat sekä materiaalit olivat opettajalla mukana. Saimme tuntisuunnitelmat ja yritimme parhaamme mukaan suoriutua niiden mukaisesti. Onnekseni toinen opiskelija oli ollut koululla jo pidempään ja oli ilmeisesti useamman kerran päätynyt sijaistamaan. Selvisimme päivästä ja onneksi luokka oli meille kummallekkin tuttu. Luokassa oli myös paljon materiaaleja joita pystyimme hyödyntämään sekä oppikirjat. Tästä pääsenkin siihen mikä tässä koko projektissa on tullut yllätyksenä…

Future focus järjestää harjoittelupaikkoja Maltalla ja tulijoita on ympäri maailmaa, koska Malta on hyvä maa tulla kehittämään englanninkielen taitoja. Minulle annettiin ymmärtää, että kun maksan 200€ minulle hankitaan harjoittelupaikka, asunto ja saan apua ongelmatilanteissa sekä voin milloin vain soittaa tiettyyn puhelinnumeroon. Puhelinnumero on kyllä käytössä, mutta jos sinne soittaa puhelimeen harvoin vastataan. Ensimmäisessä tapaamisessani Future focusilla sain ohjeita kuten muista mennä töihin ajoissa, ilmoita, jos sairastut tai estyt menemään paikalle, jos tähän projektiin lähtee niin nämä jos jotkin asiat täytyisivät olla hallinnassa. Oltuani täällä nyt reilu kaksi viikkoa minulle on selvinnyt, että Future focusin omistaja omistaa myös paljon muitakin paikkoja Maltalla mm. koulun jossa olen harjoittelussa, asuntolan jossa asun, lisäksi monta muuta asuntolaa ja koulua sekä hotellin, vanhusten palvelutaloja ja ties mitä muuta. Hän sijoittaa harjoittelijat omistamiinsa paikkoihin töihin ja esimerkiksi sijaisuudet koululla paikataan usein harjoittelijoilla. Olen keskustellut myös monien muiden opiskelijoiden kanssa ja esimerkiksi useampi opiskelija opiskelee turismia kotimaassaan ja he ovat tulleet tänne harjoitteluun siinä toivossa, että pääsisivät kehittämään kielitaitoaan. He ovat päässeet suurin odotuksin hotelliin harjoitteluun, mutta päätyneet siivoamaan ainoastaan hotellihuoneita ja jakamaan kaupungille flaijereita… Ja loppujen lopuksi 200€ sisälsi sen, että minulle hankittiin harjoittelupaikka sekä asunto, jotka toisaalta olisin itsekkin saanut hankittua. Koko systeemin omistaja kyllä saa tästä kokonaisuudessaan ison hyödyn. Toisaalta, olen viihtynyt harjoittelupaikassani ja olen aika sopeutuvainen joten asuntokin on ihan ok, vaikka tiedänkin sen olevan ylihintainen ja huonossa kunnossa. Olen tavannut omistajan ja hän on mukava, mutta palautteet hän ottaa vastaan nihkeästi, mutta kirjoitettuamme palautetta vastausten sijaan meille toimitettiin uudet tyynyt, pyyhkeet ja petivaatteet, joita asuntolan muut asukkaat eivät kuitenkaan saaneet. Olen saanut apua ja ohjeistusta Mintulta joten kyllä täällä on pärjäilty, mutta jos joku kysyisi olenko saanut 200€:lle  vastinetta niin en ole.

Työpäivät ovat lyhyitä, mutta melua, hälinää ja uusia tilanteita on ollut paljon ja kommunikointi vieraalla kielellä on myös varmasti osa syy väsymykseen. Koen olevani kuitenkin pirteämpi kuin tavallisesti marraskuussa, koska täällä saa aurinkoa toisin kuin koti Suomessa tähän aikaan vuodesta. Tiistaina päätimme lähteä vähän reippailemaan työpäivän jälkeen ja lähdimme Qrendin kaupunkiin Il-maqluban luonnonsuojelualueelle karkuun kaupungin hälinää ja lasten kiljumista. Paikka olikin ensimmäinen metsää muistuttava alue johon olen törmännyt Maltalla ja se oli kuin olikin ihanan rauhallinen. Jatkoimme matkaa ja päätimme kävellä katsomaan Blue grottoa jossa monet sukeltajat viihtyvät, vaikkakin ehdimme paikalle vasta hämärän tultua joten sukeltelijoita emme nähneet.

    Blue grotto

Il-Maqluban luonnonsuojelualue

Black Friday

Ajateltiin viikonlopun kunniaksi lähteä vähän kiertelemään kauppoja ja tietenkin paljon mainostettu Black Friday sai meidätkin liikkeelle. Menimme ensin Vallettaan kiertelemään kauppoja ja siellä oli valtavasti ihmisiä, yleensä Valletassa on aina perjantaisin paljon ihmisiä, mutta Black Fridayn alennukset selkeästi vetivät porukkaa liikkeelle. Päätimme samalla reissulla käydä kokeilemassa erästä tapas baaria jonka ohi olimme kulkeneet aikaisemmin. Tapas bar, Yard 32 oli odotustemme mukainen paikka, tapakset olivat mahtavia, vaihtoehtoja runsaasti, palvelu erinomaista ja drinkit myös loistavat. Tapakset olivat kauniisti esillä vitriinissä ja vaihtoehtoja oli kala,juusto, liha ja gluteeniton, hinnat olivat 2-2,5€ per tapas. Voimme suositella paikkaa kenelle tahansa ja menemme sinne taatusti uudelleen.

 Black fridayn kunniaksi Point kauppakeskus oli auki puoleen yöhön saakka, joten päätimme poiketa myös siellä. Pointissa ihmispaljous oli kahta kauheampi, kaupoissa vallitsi sekasorto kaikki vaatteet olivat sikinsokin ja jonot yltivät kassoilta melkein ovelle asti, vaikka alennukset eivät olleet päätä huimaavia. En muista nähneeni ihan näin paljon ihmisiä Suomessa Black friday alennusmyynneissä...Lähdimme kymmenen jälkeen kotiin ja olimme todella väsyneitä, shoppailu on raskasta!

    Valletta

    Tapas bar Yard 32

St. Peter´s pool

Lauantaille oli luvattu täyttä aurinkoa ja lämmintä ilmaa joten kävimme tarkastamassa St. Peter´s:n kalliorannan, joka oli ihana picnic spotti ja täydellinen paikka auringonottamiselle ja lämminverisimmät kävivät siellä uimassakin.

Tällaista tähän viikkoon ja ensi viikolla luvassa siskon vierailu ja miniloma Gozolla. 

<3: Jasmin

Paikallisia penkkari menopelejä.

Katsaus Maltan päihdehuoltoon ja päihdekulttuuriin

Maltalla on asukkaita 434 403. Väestöstä 15-64 vuotiaita on 288 403 henkilöä.

Maltalla laillinen alkoholin käyttö ikä on 17 vuotta. Lakia uudistettiin 2009 ja aiemmin alkoholia sai laillisesti käyttää ja ostaa 16-vuotias. Ikä on alempi kuin monissa muissa euroopan maissa. Päihteidenkäyttö maltalla on kielletty lailla kuten suomessakin. Ainut laillinen päihteiksi luokiteltava tuote on tupakka. The European Drug Report 2016, mukaan Maltalla käytetään toiseksi eniten opioideja (heroiinia) kaikista euroopan maista. 

Pieni vilkaisu tilastoihin. Kannabis on maltan käytetyin päihde aikuisten, 18-65 vuotiaiden keskuudessa. Vuoden 2013 yleisestä väestö tutkimuksesta käy ilmi että 4,3% aikuisista, 18-64 vuotiaista ilmoitti käyttäneensä kannabista elinaikanaan. 5.1% kannabiksen käyttäjistä ovat 18-24 vuotiaita. Maltalla miehet käyttävät enemmän huumausaineita kuin naiset .

Kokaiinin käyttö on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti Maltalla. Heroiinin käyttö taas oon laskenut viime vuosina. Kokaiinia käytetään sniiffaamalla nenän kautta useammin ja vain harvat käyttävät suonensisäisesti. Maltalla päihdehoito ja kuntoutus yksiköissä asiakkailla on pääsääntöisesti riippuvuus kannabikseen, kokaiiniin ja alkoholiin.

Päihteidenkäyttö Maltalla on yleistä etenkin nuorten keskuudessa. Paikalliset nuoret pahimmillaan säästävät kuukauden palkastaan kaiken minkä pystyvät ja käyttävät sen yhden viikonlopun aikana huumeisiin ja alkoholiin. Viime vuosina kokaiinin viihdekäyttö on lisääntynyt ja heroiinin käyttö on vähentynyt nuorten keskuudessa. Huumausaineita saa tilattua kotiin tai ostettua suoraan juhlapaikoilta. Ilmeisesti niiden ostaminen ei ole turistina olisi kovin vaikeaa. Internetistä löytyy ohjeistuksia kuinka huumeita saa suoraan kotiovelle tai sovitulle tapaamispaikalle. Erilaisia koodinimiä on jokaiselle tuotteelle ja laadulle. En mene niihin tarkemmin.

Lähde: European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction. Malta Country Drug Report 2017.

Maltalla kuten suomessakin on AA-kerhoja. AA -kerho eli alcoholics anonymous on ryhmä alkoholista (tai muista päihteistä) riippuvaisia henkilöitä. Ryhmän jäsenet ovat miehiä ja naisia kaikenlaisista taustoista ja elämäntilanteista. Ryhmiä maltalla järjestetään ympäri saarta ja ne ovat joko suljettuja tai avoimia. Suljetut ryhmät ovat ainoastaan riippuvuuden kanssa kamppaileville henkilöille. Avoimiin ryhmiin voi osallistua myös omaiset, lähipiiri tai päihderiippuvuuden kanssa tekemisissä oleva yksityishenkilö. Kuten muualla maailmassa Maltan AA:ssa noudatetaan 12 askeleen ohjelmaa. Ryhmä perustuu vertaistukeen ja vuorovaikutukseen.

Lisää tietoa ja ryhmien kokoontumisajoista linkistä: http://aamalta.org.mt/aa-meetings/meeting-list/

New Hope on yksi Maltan päihdekuntoutus keskuksista. New Hopen perusta on antaa tukea ja kuntouttaa henkilöitä joilla on huumeiden väärinkäytön ongelmaa. He tarjoavat räätälöityä, pätevää kuntoutusta pitkällä kokemuksella. Palvelut pyrkivät ennaltaehkäisemään ja antamaan koulutusta sekä tukea huumeiden väärinkäytön kanssa kamppaileville henkilöille. Kuntoutus keskittyy henkilön nykyisiin tarpeisiin ja siinä otetaan huomioon jokaisen kuntoutujan psyykkiset, fyysiset, hengelliset ja sosiaaliset tarpeet. New Hopella kuntoutuja osallistuu henkilökohtaisiin keskustelu tapaamisiin, ryhmä tapaamisiin,

Kuntoutuskeskus tekee ennaltaehkäisevää työtä. Ennaltaehkäisevään työhön kuuluu asiakkaiden kohtaaminen kotikäynneillä ja kohtaamiset kaduilla. Kuntoutuksen aikana kuntoutujalla on mahdollisuus miettiä, reflektoida ja oppia itsestään. Tarvittaessa kuntoutuksen voi toteuttaa rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä keskuksella. Maltan päihdekuntoutus ei tunnu eroavan suomessa toteutettavista malleista juurikaan.

Maltalla ainakin yksityisillä kouluilla on omat päihdeohjelmat. Lapset, nuoret ja vanhemmat on huomioitu niissä. Valtio, kirkko ja yksityinen koulu tekevät näissä ohjelmissa yhteistyötä. Esimerkkinä ohjelmasta: nuoren päihteidenkäyttö havaitaan koulun toimesta, keskustelu nuoren kanssa, yhteys vanhempiin, yhteiset palaverit koulun ja kodin välillä, sopivien ratkaisujen löytyminen yhteistyössä. Nuorelle tarjotaan vaihtoehtoja, vanhemmat saavat tarvittaessa kasvatuksellista tukea ja koulutusta.

Maltalla ilmeisesti päihdeasioista ja etenkään huumeiden väärinkäytöstä ei juurikaan puhuta ääneen. Päihteiden käyttö tuntuu olevan tabu vaikka alkoholinkäyttö näkyy vahvasti ravintola kaduilla ja turistien suosimissa kohteissa. Haastatteluja paikallisilta aiheesta on hankala saada. Leimaantumista pelätään paljon.

Valoa tunnelin päässä

Vihdoin sain uuden työssäoppimispaikan. Työskentelen koulussa pienryhmässä avustajana. Oppilaat ovat 12-14 vuotiaita, jokaisella on erityistuen tarve. Oppilaiden erityistuen tarve liittyy usealla keskittymisvaikeuksiin. Koulun on yksityinen ja kansainvälinen, oppilaat ovat monista eri kulttuureista. Opiskelu kielenä on englanti mutta oppilaat joskus innostuessaan selittävät asioita käyttäen omaa äidinkieltään. Opettajat ovat myös kotoisin eri puolilta maailmaa.  

Koulupäivän aikana oppilaat opiskelevat mm. Ranskaa, englantia, matematiikkaa, tiedettä, italiaa. Oppitunnit kestävät 20-60min oppiaineesta riippuen. Oppilaiden keskittyminen riittää yleensä maksimissaan 5 minuuttia. Oppitunnit ovat suureksi osaksi kaaosta. Opettajat herkästi huutavat oppilaiden kanssa kilpaa, kuria on vaikea saada pidettyä tunneilla. Toisin kuin Suomessa Maltalla erityisluokassa ei ole varsinaista avustajaa opettajan tukena. Avustajana toimii ainoastaan satunnaiset harjoittelijat kuten nyt minä. Opettajilla ei riitä aikaa kaikille oppilaille ja monesti vain rohkeimmat saavat apua ja huonoiten keskittyvät ja tunteja häiritsevät oppilaat jäävät huomiotta. Usein huonoiten käyttäytyvät oppilaat saavat ainoastaan negatiivista huomiota opettajilta. Pohdin usein tunteja seuratessa ja ryhmää ohjatessa että oppimiselle ei jää kovin montaa minuuttia päivän aikana. Oppilaiden käytöksen korjaamiseen ja rauhoitteluun menee suurin osa päivästä. Luokat ovat huonosti äänieristettyjä ja luokkien ovet usein auki käytävään. Kaikki äänet kuuluvat käytäviltä ja toisista luokista. Välitunteja ei ole, aamupäivästä pidettävät ruokatauko on noin 30min pitkä. Ruokatauko menee usein valvovalla opettajalla katsellessa voileipien ja muiden lentelevän luokassa. Itse vietän tauot sovitusti opettajien taukohuoneessa. Omat eväät täytyy ottaa päivittäin mukaan, koulu tarjoaa kahvia ja teetä jos kuljettaa omaa mukia mukanaan. Koululla on ulkoilupiha, johon luokat vuoropäivin pääsevät tauolla halutessaan. Nyt talviaikaan sää on kylmää ja sateista jolloin opettajat eivät päästä oppilaita ulos taukoa viettämään. Ulkoilupiha on pieni sisäpiha jossa ei ole mitään virikkeitä ja oppilaat yleensä juoksevat tilassa edestakaisin toisiinsa törmäillen.

Keskittymisvaikeuksista kärsiville lapsille päivät ovat varmasti kaaosta. Jatkuvat muutokset päivien kulussa aiheuttaa lisää levottomuutta luokan keskuudessa.

Hyvää koulussa on mielestäni oppiaineiden monipuolisuus ja tehtävät joita oppilaat tekevät. Opetuksen laatu on hyvää ja tieto ajantasaista. Ongelmana on juuri tuntien levottomuus ja kurittomuus joka häiritsee oppimista. Opettajat selvästi välittävät oppilaista vaikka eivät kykene antamaan tasaisesti huomiota kaikille.

Kuva luokkahuoneesta

Lukujärjestys

Koen harjoittelun antavan paljon vaikka päivät vaikuttavat kaaokselta. Jokaisen päivän jälkeen olen huomannut miettiväni erilaisia kehityksen paikkoja ja kehittyväni englanninkielessä. Ajoittain koen olevani yksi oppilaista kun keskityn kuuntelemaan esim. tiede tuntia jossa käsitellään erilaisia aiheita kuten sairauksia.

Etenkin englannin tunneilla oppii väkisin uusia sanoja ja selittämään englanniksi asioita Oppilailta vaaditaan paljon kielen käyttämistä ja lausuntaa sekä lauseita korjaillaan.

Keskustelimme eräällä tunnilla maltan liikenteestä ja erilaista kulkuvälineistä. Opettajan mielestä pyörällä ajaminen maltalla on itsetuhoista ja ei suositeltavaa kun taas bussien käyttämistä suositteli kovasti lapsille. Lapset ihmettelivät kulttuurieroa liikenteen suhteen, moni oli tottunut liikkumaan metrolla, junalla ja pyörällä, näiden kulkuvälineiden käyttäminen on mahdotonta saarella. Metro ja juna verkostoja ei ole lainkaan. Pyöräilyyn ei ole tilaa kuin teillä ja autojen sekä bussien seassa ajaminen on todella itsetuhoista. Itse en lähtisi yrittämään pyörällä liikenteen sekaan.

Työssäoppiminen ei ole päihdetyötä johon tulin maltalle tutustumaan mutta antaa varmasti ainakin englannin kielen oppimiseen hyvän mahdollisuuden. Paljon on vielä oppimista ja etenkin kurin pitäminen oppilaille vaatii napakkaa otetta.

Kirjoitan myöhemmin maltan päihdekulttuurista ja terveydenhuollosta enemmän.

Ensimmäinen työviikko, marsaxlokk ja muita fiiliksiä

Maanantaina menin Future Focusin toimistolle sovittuun tapaamiseen ja olin valmistautunut aloittamaan työharjoittelun. Tapaamisessa kävimme läpi asuntolan sääntöjä, sain pienen tietopaketin Maltasta ja harjoittelupaikaksi vahvistui kansainvälinen yksityiskoulu, jossa onnekseni opetuskielenä olisi englanti. Tapaamisen jälkeen selvisikin, että itse työ alkaa seuraavana päivänä. Lähdimme siis oitis ulos nauttimaan auringosta.

Tiistaina aloitin harjoittelun koululla ja olisin seuraavat kuusi viikkoa ekaluokkalaisten kanssa, tosin Maltalla koulu aloitetaan jo 5 vuotiaana eli lapset olivat silmissäni erittäin pieniä koululaisiksi, ja osa heistä oli vielä 4-vuotiaita. Luokassa on 11 lasta ja heillä on maltalais-amerikkalainen opettaja, joka puhuu erittäin selkeästi englantia ja sain hänestä todella mukavan ensivaikutelman. Koko luokka otti minut vastaan paremmin kuin olisin koskaan voinut toivoa. Ensimmäisenä päivänäni luokassa oli viimeistä päivää työharjoittelija joka oli sattumalta myös suomalainen ja sain häneltä todella paljon hyviä vinkkejä ja hahmotelmaa talontavoista tulevaan harjoitteluun. Ensimmäinen päivä meni oikeastaan systeemin sisäistämiseen ja lasten nimien harjoitteluun, 11 lasta ja kaikki olivat jostain muualta kuin Maltalta, mutta opin nimet kahdessa päivässä, joka on minulle poikkeuksellista. Lapset tulevat joka aamu koululle 7.45 ja tunnit aloitetaan tasan kahdeksalta, koulu loppuu 13.30. Osa jatkaa vielä ”homework clubiin”, joka nimensä mukaan on läksykerho eikä niinkään samanlainen kuin Suomessa koululaisille järjestetty iltapäiväkerho joka pitää sisällään myös vapaata toimintaa. Lapset tekevät siellä joko läksyjä tai antavat muille työrauhan, eli istuminen jatkuu eikä leikkiminen ole tietääkseni sallittua, jotta muilla olisi työrauha. Kiinnitin jo tämän ensimmäisen vajaan viikon aikana huomiota moneen asiaan, jotka ovat toisin kuin meillä Suomessa ja asioihin jotka voisi mielestäni tehdä eri tavalla, jotta ne palvelisivat paremmin 5-vuotiaiden tarpeita. Jos vanhempien on esimerkiksi aloitettava työt aikaisemmin, lapsilla on mahdollisuus tulla kouluun ennen tuntien alkamista. Yksi lapsista aloittaakin päivänsä jo 5.30 ja osallistuu oppituntien jälkeen myös läksykerhoon ja lähtee koululta vasta 17.30. Kyseinen lapsi onkin suurimman osan ajasta todella levoton ja se vaikuttaa opetukseen päivittäin. Itse opetus kestää siis viisi ja puoli tuntia joka päivä sisältäen 15 minuutin lounastauon sekä yhden 15 minuutin tauon joka vietetään joko pihalla tai käytävillä juosten. Eli oppilaat siis kirjaimellisesti kiljuvat ja juoksevat 15 minuuttia ja purkavat energiaa, mitään virikkeitä tai sääntöjä tauoilla ei ole. Jokaisella oppilaalla on omat eväät jotka syödään lounastauolla, koska koulumaksu ei sisällä lounasta. Ruoka on ehdottomasti asia johon kiinnitin ihan ensimmäisenä huomiota! Koska ruoka ei tule koulusta se voi olla ihan mitä tahansa, riippuen mitä huoltajat ovat lapsilleen pakanneet. Joidenkin eväät ovat terveellisiä ja monipuolisia, mutta osalla ei lähelläkään sitä. Esimerkkinä oppilas jonka eväsrasiassa on päivittäin suklaakeksi, pieni määrä perunalastuja, kaksi venhäleipä siivua joiden välissä on suklaata sekä ruokajuomana pillimehu. Oppilas on aina loppupäivästä levoton eikä jaksaisi millään keskittyä ja en oikeastaan ihmettele, jos syö lounaaksi tuollaisen setin joka päivä. . Huoltajille on kuulemma lähetetty ohjeita eväiden sisällöstä, mutta toisaalta koulu on kansainvälinen ja ihmisillä on omat ruokailutottumuksensa… Koulu on yksityinen ja yhden oppilaan vuoden mittaiset koulukustannukset ovat 5000€. En ole vielä muistanut kysyä tarvitseeko oppilaiden maksaa lisäksi koulupuvut ja koulun logolla varustetut reput, koska heillä on ne kuitenkin oltava.

Opettaja on aloittanut työskentelyn kyseisessä koulussa vasta tänä vuonna ja hän on myös kiinnittänyt samoihin asioihin huomiota kuin minä. Opettajilla ei ole juuri työajalla aikaa suunnitella tulevia oppitunteja, joten ainakin tämä kyseinen opettaja kertoi suunnittelevansa tunteja omalla ajallaan kotona. Hän myös ostaa joskus omilla rahoillaan materiaaleja, koska koulussa niitä on niin vähän. Opettajat ovat onneksi luovia ja keksivät ideoita kierrätysmateriaaleista ja ainakin tämä opettaja antaa selvästi kaikkensa ja lapset saavat hyvää opetusta. 5-vuotiaiden kanssa tiukassa aikataulussa pysyttäytyminen on haastavaa, tunnit kestävät yleensä noin 35 minuuttia, mutta välissä ei ole taukoja ja sähläämiseen menee paljon aikaa. Lapset ovat pieniä eivätkä ole vielä tottuneet olemaan pitkiä aikoja aloillaan. Itse näkisin näin pienten kohdalla parempana, jos osa päivästä olisi vapaata leikkiä tai edes ettei lukujärjestys olisi niin tiukka. Oppilailla on päivittäin seitsemän erillistä oppituntia joista yksi on lisäksi tuplatunti. Kerron oppituntien sisällöistä lisää myöhemmässä vaiheessa, kun olen ensin itse päässyt kunnolla sisälle.

Lapset ovat ihania ja uskon saavani tästä harjoittelusta todella paljon irti, jos ei muuta niin ainakin kielikylpynä tämä kokemus on oikein toimiva. Olen jo nyt päässyt olemaan mukana ryhmän ohjauksessa, auttanut lapsia tehtävissä eli olen luokassa kouluavustajan roolissa. Kysyin alustavasti saanko suunnitella lapsille jonkun kädentaitoihin liittyvän tehtävän. Opettaja sanoi heillä olevan opetussuunnitelma jota noudattavat, mutta hän oli keskustellut toisen ryhmän opettajan kanssa ja olivat molemmat sitä mieltä että, jos sisällöstä sovitaan etukäteen, niin se kyllä sopii. Etukäteen vähän jännittää, koska olen nähnyt yhden askartelun toteutusta ja katsellut seinillä olevia töitä ja näyttäisi vähän siltiä, että opettajat tekevät osan töistä oppilaiden puolesta ilmeisesti siksi että lopputulos olisi ”oikeanlainen”. En kyllä itse ajatellut tehdä mitään heidän puolestaan, mutta katsotaan :D
 Rankka viikko takana, mutta onneksi on viikonloppu ja  Ms. Jasmin aikoo kyllä nyt levätä ja ladata akkuja taas tulevaa viikkoa varten.

   Luokkahuone

 

   

Ennen edellä mainittua ahertamista kävimme Mintun kanssa edellisenä sunnuntaina Marsaxlokkissa kalamarkkinoilla. Itse tykkään matkustaessani ulkomaille käydä paikallisilla markkinoilla ja toreilla, koska niissä on aina jos jonkin näköistä paikallista tilpehööriä, kippoa, kuppia ja syötävää. Saavuimme markkinoille noin yhden aikaan päivällä ehkä vähän myöhemmin kuin olimme alun perin suunnitelleet. Ajattelimme sen olevan hyvä ajoitus, mutta kauppiaat olivat jo vähitellen alkaneet keräämään tavaroitaan kasaan, mutta ehdimme hyvin kiertää markkinat ja matkaan tarttui ihania oliiveja ja fetajuustoa. Suosittelen menemään markkinoille 11-12 aikaan niin ei tule kiireen tunnetta. Ajattelimme myös maistaa kalaa ja mereneläviä joita myös paikalliset tulevat varta vasten markkinoille nauttimaan. Ravintoloita oli sivukadulla vaikka kuinka, ne olivat vierivieressä ja välillä pohdittiin, että mikä ruokalista on minkäkin ravintolan. Toisaalta ruokalistojen sisältö ei vaihdellut kovasti. Tilasimme kahdelle hengelle tarkoitetun ”kalalautasen” joka piti sisällään rapuja, mustekalaa, paikallista kalaa ja simpukoita. Itse pidin eniten simpukoista, muuten merenelävät olivat niukasti maustettuja ja emme pitäneet ruokaa mitenkään erityisenä. Ruokajuomaksi halusin maistaa paikallista limpparia Kinnietä, jota olen nähnyt paikallisten kantavan pullotolkulla marketeista. Kinnie on varmasti mielipiteitä jakava, yrttinen, mausteinen ja sitruksinen juoma. Itse pidin siitä kovasti ja suosittelen ehdottomasti maistamaan. Markkinat olivat näkemisen arvoiset sekä ihanat värikkäät veneet mahdollistivat hienot matkamuisto kuvat.

Julkisilla liikkuminen, ruuhkabusseihin rynniminen sekä aikataulujen lukeminen alkaa jo luonnistumaan, myös arki täällä on lähtenyt käyntiin ja päivät menevät nopeasti. Vielä on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta onneksi ei ole kiire ja välillä voi huilia rauhassa, onhan tässä vielä muutama viikko aikaa. Näillä mennään.

<3  Ms. Jasmin 

                                          Marsaxlokk

                                          Marsaxlokk kirkko

                                                    Ihania oliiveja!

Paikallinen feta oli positiivinen yllätys.

                                                    Virkistävä paikallinen Kinnie limppari.

                                                    Lounasta Marsaxlokkissa.

Maistelimme myös paikallista lämmintä mulled winea St. Juliansissa,  joka muistuttaa vähän meidän jouluista glögiä. Tämä oli hiukan mausteisempaa, mutta ihan jees. Ystävällinen myyjä antoi luvan kuvaan.

Future Focus

Uuden harjoittelupaikan odottaminen on jatkunut reilun viikon. Uutta harjoittelupaikkaa ei näy eikä kuulu. Olen ottanut Future Focusiin yhteyttä nyt useamman kerran ja vastausta ei ole kuulunut. Tänään kävin pyörähtämässä toisen kerran toimistolla. Viikko sitten toimistolla ei ollut ketään tavoitettavissa käydessäni siellä. Minua kehoitettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen ja asioita selvitellään siihen mennessä. Mielenkiinnolla odotan millaista ratkaisua minulle tarjotaan. Futuren työntekijä Rita oli sitä mieltä että minun olisi pitänyt olla ensimmäisessä harjoittelupaikassa vaikka etsinkin uutta paikkaa. Olin laittanut viestiä Futurelle heti lähdettyäni edellisestä harjoittelupaikasta. Siellä minun ei enää annettu jatkaa koska en aikonut olla siellä koko harjoitteluaikaa. Rita ihmetteli etten ollut missään harjoittelussa nyt ja kyseli enkö pitänyt paikasta. Kyse ei ollut siitä ettenkö pitänyt paikasta, se ei vain täyttänyt tavoitteitani kuntouttavan päihdetyön osalta. Ritan mielipide harjoittelupaikan sopivuudesta liittyi ainoastaan siihen että olin hakeutunut oppimaan englantia. Hänen mielestään se riitti harjoittelupaikan kriteereiksi. Todellisuudessa Villa Messinassa harjoittelupaikassani asiakkaan käyttivät ja ymmärsivät vähän englantia. Samoin osa ohjaajista ei osannut tai käyttänyt englantia. Raportit ja kommunikointi hoitajien kesken tapahtui maltaksi. Käytin päivien aikana ainoastaan tiettyjä samoja fraaseja ja sanoja. Koen että kyseinen harjoittelupaikka ei soveltunut minulle millään tavalla. Ei edes siltä osin että oppisin käyttämään englantia. Perushoidon harjoitteluun paikka taas soveltuisi hyvin. Hakiessani uutta paikkaa laitoin uudelleen tavoitteeni ja yleiset kriteerit tutkinnon suorittamiseksi sähköpostilla yhteyshenkilölle joka kuittasi viestin. Kuittauksessa tuotiin esiin ettei päihdehoidon paikkoja ehkä ole mahdollista saada koska niissä vaaditaan maltan kielen osaaminen. Ihmettelen tätä koska 95% maltalaisista ymmärtää ja puhuu englantia. Toisekseen mielenterveys paikkoihin pääsee kyllä vaikkei maltaa osaakaan ja siellä asiakkaat puhuvat pääosin maltaa. Kuulostaa enemmän huonolta tekosyyltä olla etsimättä sopivaa paikkaa. Olen yrittänyt kysellä asiasta ja saanut nyrpeän vastauksen asian vain olevan niin.

Olen lähtenyt hakemaan oppia kuntouttavaan päihdehoitotyöhön. Ennen maltalle tuloa olen täyttänyt useita hakemuksia englanniksi, kääntänyt tavoitteeni englanniksi, kääntänyt englanniksi jopa tutkinnon kriteerit päihdehoitotyön osalta ja ollut aktiivinen ottamaan selvää etukäteen harjoitteluun liittyvistä asioista. Lähestulkoon kaikki tieto joka minulla oli ennakkoon harjoittelusta maltalla, olin saanut kyselemällä. Viestien kulku on hidasta ja tuntuu ettei kukaan Future Focusilla edes lue hakemuksia ennen opiskelijan saapumista. Henkilö jonka kanssa olen hoitanut asioita maltalla on vaihtunut monta kertaa parin viikon aikana. Joka kerralla ollessani toimistolle yhteydessä olen joutunut selvittämään mitkä olivat tavoitteet ja miksi olen tänne tullut. Haastavinta tästä tekee se ettei tieto kulje tai siitä ei välitetä eteenpäin toisille yhteyshenkilöille ja vastaaminen kestää päiviä. Tunnen tulleeni huijatuksi allekirjoittaessani sopimuksen Future Focusin kanssa. Ymmärrän että asioiden hoitamisessa täällä menee aikaa mutta se että minun ajateltiin tulleen tänne ainoastaan oppiakseni englantia ja tekemään harjoittelua joka ei edes hipaise alaa jota olen tänne tullut harjoittelemaan. Alussa painotettiin ettei rahoja saa takaisin jos keskeytän kansainvälisen vaihdon ja että minun tulisi maksaa “sakkoa”.  Jasminille taas oli kerrottu että menettää ainoastaan asumisesta ja toimisto kuluista maksetun summan, “sakosta ei ollut mainittu mitään”. Mainittakoon että asuntolassa ilmeisesti tehdään pistotarkastuksia huoneisiin ja jos jää kiinni valojen päälle jättämisestä ollessasi muualla, saattaa saada sakon asiattomasta valojen käytöstä. Maltalla sähkön ja veden kerrotaan olevan arvokasta.

Jasmin saapui keskellä yötä maltalle. Sain yöllä puhelun ettei Jasmin pääse asuntolaan sisälle koska avainta ei ollut jätetty. Onneksi olin samassa asuntolassa sillä en tiedä millaisen ratkaisun Future Focusin kuski olisi keksinyt ensimmäisen yön majoittumisen suhteen. Nukuimme pienessä huoneessani yön vaikka Jasmin oli maksanut yöstään omassa huoneessa. Kuten aiemmin käynyt ilmi etteivät maltalaiset ota vastuuta itse mistään vaan aina syy löytyy jostain muualta. Itsensä puolustelu on yleisempää kuin pahoittelu tapahtuneista epäselvyyksistä. Täällä yksi hoitaa kuljetuksen, yksi vastaa asuntolan avaimista, toinen siivouksesta, joku ehkä vessojen huoltamisesta. Ongelmatilanteen edessä jokainen siirtää vastuun toiselle yleensä sille joka ei ole paikalla. Viestejä luvataan välittää eteenpäin. Pyytäessä numeroa esim. Siivoojalle jolta voisi kysyä siivoukseen liittyvistä asioista, sellaista numeroa ei ole vaan nopein tapa välittää viesti henkilölle on jättää lappu kaapin oveen tai ulko oveen. Olen toivonut valojen korjaamista saapuessani asuntolaan. Kaksi viikkoa eikä asialle ole tehty vielä mitään. Iltaisin ja öisin käytävä on pilkkopimeä ja vessassa täytyy olla taskulamppu jotta näkee toimia. Onneksi tutkin blogeja ennalta ja otin mukaani taskulampun. Vaikka maksat sähköstä ei kannata olettaa että lamput ovat toiminnassa asuntolalla.

Minulle on kerrottu että Future Focus vaatii opiskelijan osallistuvan tulo tapaamiseen, väli palautteeseen ja loppu palautteeseen toimistolla. Tulo tapaamisen jälkeen minulle lähetettäisiin henkilökohtaisesti sähköpostiin seuraavat kaksi aikaa. Olen nyt puolessa välissä harjoittelu aikaani ja en ole saanut aikoja vielä. Harmittaa että minun pitää kaikista maksuista huolimatta muistutella tälläisistä asioista yhteyshenkilöä.  Olen kuullut muilta suomalaisilta harjoittelijoilta että tapaamiset koostuvat palautteen antamisesta, kysymyksille ei ole jäänyt paljon aikaa. Haluan todella antaa henkilökohtaisesti palautetta firmalle. Aikoja odotellessa..

Luottamukseni Future Focusin toimintaan ei ole lisääntynyt, tunnen olevani huijattu maksaessani palvelusta kyseiselle firmalle. En koe että minua kohdeltaisiin yksilönä jolla on omat tavoitteet. En voi suositella kyseistä välitys firmaa yhdellekään opiskelijalle.

Ensivaikutelma Maltasta

Sykkivä halu lähteä kansainväliseen vaihtoon nousi viime keväänä, kun sain tiedon, että haku syksyn vaihtoihin käynnistyy pian. Olen aina haaveillut vaihtoon lähtemisestä tai au pairina työskentelemisestä, mutta nämä velvoittaisivat pidempää aikaa ja kuusi viikkoa työharjoittelua kuulosti sopivalta.  Laitoin hakemukseen kolme toivetta kohdemaista, jotka taisivat olla Espanja, Marokko ja Portugali, mutta mikään näistä ei ilmeisesti voinut toteutua joten sain ehdotuksen Maltasta. Olen kuullut Maltasta pelkkää positiivista ja olen pitkään ajatellut, että joskus voisin käydä Maltalla lomailemassa. En edes tiennyt tämän olevan yksi vaihtoehdoista. Innostuin tästä oitis ja päätin että minähän lähden. Maltan toinen kieli on englanti joten ajattelin tämän olevan oiva tilaisuus vähän heittäytyä ja lähteä viilaamaan kielitaitoa. Myös uuteen kulttuuriin tutustuminen ja mielenkiinto siitä miten lasten kasvatus eroaa suomalaisesta kasvatuksesta.  Ajattelin kuitenkin, että matkaan on ikuisuus vielä, reipas puoli vuotta, mutta täällä sitä nyt ollaan.

Matkustin Maltalle Frankfurtin kautta ja kokonaisuudessaan matka kesti yhdeksän tuntia, koska odottelin jatkolentoa Frankfurtissa noin viisi tuntia. Maltalla minua oltiin vastassa, kuten oltiin sovittu ja Future focusin henkilökunta saattoi minut kotiovelleni asti. Sain kouraani kansion, jossa oli kartta, Future focusin yhteystiedot ja aika maanantaina heidän toimistollaan ,jossa ilmeisesti kirjoitamme sopimukset ja pääsen aloittamaan työharjoittelun. Olen kuullut, että maltalaiset ovat usein ihmisinä suurpiirteisiä ja minua on etukäteen varoitettu tulevista muutoksista ja maltalaisten niin sanotusta kikkailusta. Oltuamme jo asuntolan ovella kävikin ilmi, ettei minulle oltu jätetty avaimia. Kuljettaja sanoi, ettei hän voi asialle mitään ja ettei vika ollut hänen. Siinä hetken ihmeteltyämme kuljettaja sanoi lähtevänsä ja sanoin asian olevan ok, että Minttu on tulossa juuri kotiin. Pääsin toki sisälle asuntolaan Mintun ansiosta, mutta minulla ei ollut avaimia joten nukuin ensimmäisen yöni Mintun huoneessa. Aamulla aikaisin siivoja kävi tuomassa avaimet ja painotti, ettei vika ollut hänen. Tästä pienestä säätämisestä voi ehkä päätellä, että Maltalla välttämättä mikään ei ole kenenkään vika…

Asuntolamme sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella Hamrunissa ja vain kivenheiton päässä sijaitsee tuttu ja turvallinen Lidl, mistä hainkin heti seuraavana päivänä tarvittavia ruokatarvikkeita edullisesti. Asuntola on puitteiltaan ihan ok, joskin tietenkin poikkeaa todella paljon mihin olen Suomessa tottunut ja mielestäni liian kallis. Asuntolassa on yhdeksän huonetta ja jaamme kylpyhuoneet, keittiön ja niin sanotun olohuoneen. Ei niin toimivat viemärit ja WC:t sekä muiden tiskaamat tiskit ovat asioita joihin täytyy vielä hiukan totutella.

Ensimmäisenä päivänä kävin tutustumassa paikalliseen bussiliikenteeseen Mintun opastamana. Liikenne Maltalla on kovin hurjaa sekä vasemmanpuoleinen liikenne tuottaa ainakin itselleni päänvaivaa, kun seison pysäkillä ja odottelen aina bussin tulevan ”väärästä” suunnasta. Liikenne on myös jalankulkijoiden kannalta erittäin vaarallista, koska autot harvoin antavat tietä tai jarruttavat nähtyään ihmisen ylittävän tietä. Suojateitä eikä jalkakäytäviä juuri ole tai ne eivät ole ainakaan toimivia. Bussissa täytyy aina seurata liikennettä ja pitää tiukasti kiinni äkkijarrutusten varalta. Busseihin ei aina mahdu sisälle tai ainakin ne ovat käytävää myöten täynnä ja usein ainoa pääsy sisään tai ulos on etuoven kautta. Kuulemani perusteella aikataulutkaan eivät pidä samalla tavalla paikkansa, kun koti Suomessa, mutta tähän asti bussi on aina ilmestynyt ja perille on päästy. Meille turisteille bussilippu maksaa 21€/7 päivää, joka tuntuu kalliilta siihen nähden, että opiskelijana maksan melkein saman verran Suomessa kuukauden lipusta. Olen siis todennut, että täällä kannattaa liikkua busseilla.

 Kävimme Millan ja Ainon luona, jotka ovat myös Suomen diakoniaopiston kautta Maltalla työharjoittelussa. Milla lähti mukaamme Maltan pääkaupunki Valletan keskustaan, jossa kävimme syömässä ja molemmat kertoivat vähän kokemuksistaan Maltalla. Valletassa on paljon pieniä kahviloita, ihanan näköisiä pikku putiikkeja ja ravintoloita pienillä sivukujilla. Joku minulta kysyikin, että löytyykö saarelta Bershka ja Pull & Pear, ja kyllä nekin löytyvät ja monia muitakin kauppoja löytyy :D. Tänään menemme yhdessä Sliema kaupunkiin istumaan iltaa, koska siellä on kuulemma vilkasta iltaelämää. Opin taas varmasti jotain uutta Maltasta. Ensivaikutelma myös Mintusta, Millasta ja Ainosta on todella positiivinen ja olen mielissäni siitä, että olen saanut niin paljon opastusta ja apua heiltä. 

Tämän verran osaan kertoa nyt.

<3: Jasmin 

Asumisesta ja odottelusta..

Asunto jossa asun täällä on mielestäni ylihintainen. Paikalliset maksavat keskikokoisesta kolmiosta saman verran kuin minä asuntolan yhdestä pienestä huoneesta jaetulla kylpyhuoneella ja vessalla. Huoneessani on sänky joka on pelkkää metallijousta ja ohut kangas päällä. Herätessä olo on kuin olisi nukkunut kivilattialla. Varsinaista peittoa ei ole vaan tilalla on pelkkä lakana johon kääriytyä. Kesäkaudella varmasti riittävä lämmike mutta marraskuussa täällä on jo kylmää öisin ja lakanan kaveriksi kaipaisi jotain paksumaa. Onneksi on villasukat mukana :D

Vessoissa ei ole käsienpesu allasta. Kädet pitää mennä pesemäänä omaan huoneeseen. Asumisessa on ollut muutoinkin haasteita.

Vessat eivät toimineen ensimmäiseen viikkoon juuri lainkaan. Suihkusta tulee ainoastaan kylmää vettä ja ne tulvivat. Ainut toimiva vessa ja suihku on käyttökiellossa syystä jota kysyessäni sain tylyn vastauksen ettei sitä vaan saa käyttää. Asuntolan keittiö on toimiva muuten mutta uuni ei toimi. Ilmainen WiFi ei toimi kuin yleisissä tiloissa vaikka sen mainostetaan toimivan huoneissakin.

Puhtaiden petivaatteiden saaminen on lähes mahdotonta. Viisi viikkoa samoilla lakanoilla ei houkuta. Etenkään kun palvelun piti kuulua vuokraan.  Ei yhteystietoja mihin ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa ei tietoa kuka näistä asioista vastaa. Maltalaiset ovat herkkiä auttamaan mutta aina apu ei ole ollut sitä mitä tarvitsee. Usein saa erilaisia ohjeita jotka eivät johda haluttuun lopputulokseen. Yleisin tapa viestitellä asuntolalla on erilaiset laput ovissa, ikkunoissa ja seinissä.

Maltalaiset hoitavat asiat rauhassa ja silloin kun sopivalle tuntuu. Asioiden kanssa ei kiirehditä. Kuulin eräältä asuntolassa samaan aikaan asuvalta ranskalaiselta mieheltä että hän on odottanut nyt 2 kuukautta työ lupaansa. Hän ei pääse aloittamaan töitä Maltalla ennen kuin lupa on kunnossa. Keskustelussa selvisi että hän oli käyny useasti kyselemässä lupaa mutta aina oli annettu sama vastaus että täytyi vain odottaa, ilmoitus tulee kyllä. Mies kertoi että oli kuullut muiltakin vastaavanlaisia ongelmia, eikä siis ollut yllättynyt ettei asiat sujuneet kuten on tottunut. Mahtaa olla turhauttavaa tulla töihin eikä pääse aloittamaan osaamaansa työtä ennen kuin virallisesti on lupa. Mies ottaa kuitenkin nyt ilon irti odottelusta ja kiertelee saarta ja tutustuu paikkoihin ennen työn aloittamista.

Olen itse tottunut suomessa siihen että asiat toimivat. Aina ei tietenkään kaikki toimi mutta yleensä on jokin takaraja milloin tiettyjen asioiden tulee olla selviä. Alkaa arvostaa sääntöjä ja normeja joiden keskellä elämäänsä elää suomessa. Olen odottanut nyt uutta työssäoppimispaikkaa kohta viikon verran. Asiat tosiaan hoituvat hitaaseen tahtiin. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä toimistolle joka hoitaa asioitani. Kerran olen saanut vastauksen että asia on hoidossa. Nyt täytyy vaan luottaa ja odottaa että uutta paikkaa tosiaan järjestellään. Minulle odottaminen on erittäin haastavaa. Haluaisin itse tehdä asialle jotain mutta toimisto on luvannut asian hoitaa ja se onkin heidän tehtävänsä.

Minun on hankala luottaa asioiden järjestyvän toisen käsissä. Olen huomannut saman asian työskennellessäni muuallakin. Olen yrittänyt työstää tätä piirrettä itsessäni täällä Maltalla. Täällä minun on ollut pakko. Olen alkanut tottua että aina ei itse voi vaikuttaa asioihin joiden eteen normaalisti tekisin kaikkeni.

Tämä vaihto aika on tosiaan itsetutkiskelun paikka. Pelkästään uuden kulttuurin sisäistäminen ja siinä mukana eläminen on mielenkiintoinen kokemus. Joudun hyväksymään itsessäni piirteitä ja toimintatapoja joita en aiemmin ole halunnut myöntää. Osaan olla hyvin kärsimätön. Toisaalta olen rauhallinen ja osaan nauttia virran viedessä.

Sitten turisti touhuja..

Kävin kävelyllä Blue Grotton alueella. Blue Grotto eli sininen luola sijaitsee  Maltan eteläisellä rannikolla. Paikka on tunnettu turisteille järjestettävistä sukellus retkistään. Lähimaastossa on muutamia kävelyreittejä, poluilla saa olla varovainen ettei putoa kalliolta. Katselin itse kauempaa muiden mennessä reunalle ihastelemaan maisemia. Itse nautiskelin näköalatasanteelta maisemista. Blue Grotolle pääsee helposti bussilla. Itse halusin kävellä enemmän joten löysin vaihtoehtoisen reitin, jäin bussista aiemmin pois ja kävelin paikallisten viljelyalueiden ohitse. Jos lähtee seikkailemaan paikallisten alueelle kannattaa kunnioittaa heidän maitaan ja pysyä merkityillä tieosuuksilla. Paikalliset käyttävät paljon vahtikoiria ja herkästi koiran reagoidessa ohitse kulkevaan ihmiseen ne varoittavat ja kohta jo joku kurkkaa matalien kiviaitojen takaa tervehtien iloisesti. Suosittelen päiväretki kohteeksi. Alueella voi käydä piknikillä ja nauttia maisemista. Marraskuussa sää on jo viileämpi joten suosittelen lämmintä päälle.

Valletta on kaunis vanha kaupunki. Kierrellessä kapeilla kaduilla näkee paljon pieniä kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Itse kävin nauttimassa lounaan pienessä ravintolassa.

Istuin pienessä ravintolassa nauttimassa lounasta ja  kirjoittamassa blogi tekstiä. Pohdin kovasti mitä tulevina viikkoina tapahtuu ja hetkeksi heittäydyin maltalaiseen asenteeseen. Annoin ajan kulua hyvän ruuan ja juoman parissa, katselin kadulla käveleviä ihmisiä ja kuuntelin paikallisten aktiivista keskustelua arkisista asioista ja seurasin turistien tunkua läheiseen matkamuisto myymälään. Elin hetken siinä mitä haaveilin lukioikäisenä tekeväni vielä jonain päivänä. Haaveilin siitä että osaisin pysähtyä hetkeen ja vain seuraisin muiden toimintaa ottamatta paineita, missä minun tulisi olla juuri siinä hetkessä tai mitä asioista tulisi vielä hoitaa. Kaikista epäonnisista tapahtumista huolimatta olin päätynyt jonnekin mistä olin haaveillut. Lähes huomaamattani.

Maltalaiseen kulttuuriin tutustuminen vaatii runsaasti avointa mieltä ja totuttautumista.

Huomiselta odotan eniten Jasminin tuloa Maltalle! Pääsen jakamaan lisää kokemuksiani ja näyttämään paikkoja!