Viimeisiä viedään

Joulunaika on yleensä iloista aikaa ja ihmiset osaavat ottaa iisisti, koska on jotain mitä odottaa, eniten varmaan aikuiset odottavat huilaustaukoa kiireisen syksyn jälkeen. Koulussa on tehty viimeisiä puuttuvia sivuja tehtäväkirjoista, tehty jouluaiheisia askarteluja sekä harjoiteltu joulukonserttia varten. Yllättävää ehkä, että lapsilla on joka viikko musiikintunti ja olen ollut mukana tunneilla. Lapset lähinnä laulavat youtuben tahtiin ja juoksentelevat ympäri luokkaa.. Jotenkin vierasta minulle, koska olen tottunut siihen, että lauletaan lastenlauluja esimerkiksi pianon  säestyksellä ja lapset saavat harjoitella erilaisten instrumenttien soittamista. Yleensä pienillä lapsilla instrumentit voivat olla yksinkertainen marakassi tai kapulat, jos koululla ei ole instrumentteja, niitä olisi myös helppo tehdä itse. Opettajana on Maltalla jonkunlaista laulu-uraa tehnyt nainen, jolla on upea lauluääni ja säestystä ei tarvittaisi mielestäni ollenkaan, jos itsekin olen laulattanut lapsia ilman taustamusiikkia, niin hän jos joku pystyisi siihen. Olemme kuitenkin menneet tietokoneen avulla ja kuunnelleet rallatuksia Youtubesta, enkä ole viitsinyt sen enempää kyseenalaistaa. Oletin silti, että konsertissa joku säestäisi pianolla, mutta laulu kuului sielläkin taustalla ja lapset lauloivat sen mukana. Opettajilla ei ole laskettu työpäivään oppituntien suunittelua, joten se olisi tehtävä kotona omalla ajalla tai sitten improvisoitava. Uskon, että useammat valitsevat jälkimmäisen, sillä varsinkaan musiikin tunteja ei varmasti ole suunniteltu etukäteen.

Viimeisinä päivinä olen saanut enemmän vastuuta, joka toisaalta on hyvä asia ja olin tilanteissa joissa jouduin opettamaan itse ja improvisoin aika paljon. Perjantaina opettaja ilmoitti olevansa sairaana ja ajattelin, että varmasti joku toinen opettaja tulee sijaistamaan häntä, mutta ketään ei kuulunut, joten tajusin olevani koko päivän luokan kanssa yksin. Opettaja laittoi minulle henkilökohtaisesti viestiä aamulla, joten vähän aavistin, että niin saattaisi käydä joten tajusin ottaa läppärini mukaan. Lapset tietysti olivat hämillään siitä, että olinkin yksin heidän kanssaan, mutta etenimme lukujärjestyksen mukaan ja näytin opetusvideoita läppäriltäni. Ja kaiken oleellisen jälkeen pystyimme fiilistelemään joulua ja katsoimme lyhyen elokuvan. Oppilaat kuitenkin ovat tottuneet minuun joten he kuuntelivat ja mitään järjetöntä kaaosta ei ollut. Oltuani päivän lasten kanssa yksin, olin todella väsynyt ja ääni käheänä. Luokalla on ainoastaan 11 lasta, mutta en todellakaan ole tottunut olemaan yksin näin monen lapsen kanssa ja vielä opettamaan heille. Onneksi kyseessä on ekaluokkalaiset ja oppiaineet kuten matematiikka ja englanti ovat suhteellisen helppoja minulle. Harjoittelimme numeroita, muotoja ja kirjaimia. Maanantaina opettaja oli jälleen paikalla ja olin iloinen siitä, kunnes hän kertoi olevansa koko päivän harjoittelemassa konserttia varten, sillä hän on konsertissa juontajana. Sama siis toistui, mutta tällä kertaa olimme osan päivästä harjoittelemassa. Päivän päätteeksi annoin lapsille ja opettajalle pienet lahjat ja itsekin sain pari lahjaa.

Tiistaina oli paljon odotettu joulukonsertti ja tehtävänäni oli olla ”oman luokkani” kanssa ja huolehtia heidät lavalle. Olimme kahden harjoittelijan kanssa yläkatsomossa ja tehtävämme oli pitää kaksi ekaluokkaa kasassa. Esitykset olivat hauskoja, uskoakseni opiskelijat ovat saaneet itse olla paljon suunnittelussa mukana. Ekaluokkalaiset esiintyivät ensimmäisinä ja melkein itku tuli, kun näin heidät kaikki tontuiksi pukeutuneina lavalla. Lopuksi kaikki koululaiset ja opettajat menivät lavalle ja lauloimme yhdessä joululaulun. Konsertin jälkeen sanoin heipat ihanille pikkukoululaisille ja opettajalle. Opettajan kanssa siinä hetki juteltiin ja kyllä tuli pieni itkukin, odotin tältä reissulta paljon, mutta on kyllä harjoittelun ja tapaamieni ihmisten suhteen ylittänyt täysin odotukseni.

Malta on ollut huikea kokemus. Työpaikka ylitti odotukseni, lapset ja opettaja ottivat minut hyvin vastaan ja opettaja arvosti minua todella todella paljon, kuten minä myös häntä. Koulusysteemi poikkeaa monella tapaa suomalaisesta ja asiat ovat monelta osin suurpiirteisiä ja vähän sinne päin. Ravitsemus lähinnä sen takia, että ruoka ei ole kaikilla sama kuten meillä Suomessa. Suomessa jokainen saa lounaaksi monipuolista, ravitsemussuositusten mukaista ruokaa, jota itse en osannut lapsena ehkä niin arvostaa, mutta nyt ymmärrän sen tärkeyden ja katsoin kauhulla osalle lapsista pakattuja eväitä. Suklaacookieita, nutellaleipiä, sipsejä ja mehua. Myös liikunta ja musiikki ovat kaukana suomalaisesta ja Suomessakin varmaan kehittämistä löytyy, mutta Maltaan verrattuna olemme kyllä huippuja. Olen itse iloinen siitä, että olen saanut olla lapsi ja leikkiä päiväkodissa, juosta pihalla ja olla luova sekä aloittaa koulun 7-vuotiaana. 4-5 –vuotiaat ovat yksinkertaisesti mielestäni liian nuoria koulunpenkille, koska he kirjaimellisesti ovat koulunpenkillä koko päivän. Yksi tauko päivän aikana ja koulupäivät eivät sisällä leikkiä. Tykkään itse paljon kuviksesta, koska olen vasta peruskouluvuosien jälkeen tajunnut, että taide ei tarkoita sitä, että täytyy osata täydellisesti piirtää mallista. Eikä se tarkoita sitä, että jokaisen oppilaan työn täytyisi olla keskenään identtisiä, luovuus ei tarkoita sitä. Kenties tämä on asia joka eniten kirpaisi, koska lapset eivät saaneet tehdä töitään kokonaan itse ja näin tilanteen jossa luokan nuorin tyttö oli liimannut joulukorttiin joulukuusen väärinpäin ja se heitettiin roskiin, koska olisi noloa näyttää sellainen vanhemmille. Olen iloinen, että sain toteuttaa askartelua ja olin todistamassa, kun lapset oppivat käyttämään saksia itse ja annoin heidän tehdä työt itse. Olin heistä suunnattoman ylpeä ja oli ihana nähdä miten innoissaan he olivat.

Future Focus eli organisaatio jonka kautta tulin tänne työharjoitteluun on ollut suurin pettymys koko matkassa. Luulisi organisaation joka järjestää opiskelijoille harjoittelupaikkoja, kielikursseja sekä asuntoja, ajattelevan opiskelijoiden budjettia ja opiskelijoiden tavoitteita. Heille lähetetään iso pino papereita joissa mainitaan tavoitteet ja minkälaista paikkaa haetaan, mutta puhuttuani useamman Future focusin asiakkaan kanssa on epäselvää lukevatkohan he koskaan todellisuudessa papereita. (Toistan nyt hiukan itseäni, mutta mielestäni tämä on oleellinen tieto heille jotka suunnittelevat työharjoittelua Maltalla.) Maksoin organisaatiolle 200€ siitä, että he järjestävät minulle harjoittelupaikan ja asunnon sekä ovat apunani kaikessa harjoitteluun ja asumiseen liittyvässä. Palveluun kuuluu myös tapaamiset Future focusin toimistolla ennen harjoittelun alkamista, kerran harjoittelun aikana ja siellä käydään läpi miten harjoittelu on sujunut ja on mahdollista antaa palautetta. Sekä yksi tapaaminen ihan loppusuoralla, jossa käydään läpi harjoittelu ja asuminen kokonaisuudessaan. Ensimmäisellä tapaamisella minuun luvattiin olla yhteyksissä sähköpostitse ja silloin annettaisiin ajat tapaamisiin. Viime viikolla kyselin tapaamisia ja minulle sanottiin, että ”Dear Jasmin voit tulla käymään toimistolla milloin tahansa”. Perjantaina kävin toimistolla ja paikalla ollut nainen sanoi, että en voi tulla milloin vain, vaadin kuitenkin saada leimat papereihin ja sain leimat, mutta tapaamisista ei ole edelleenkään kuulunut.

Future Focusilta vuokraamani huone maksaa 540€ kuukaudessa, jaan suihkun, keittiön, WC:n ja olohuoneen 9 muun ihmisen kanssa. Sama huone on airbnb:ssä 250€. Asunnossa luvattiin olevan toimiva internet yhteys koko talossa, mutta internet lakkasi toimimasta huoneissa 3 viikkoa sitten, eikä lukuisista yhteydenotoista huolimatta asiaa ole korjattu. Huoneet ovat pitkällä käytävällä josta on palanut kaikki lamput ja iltaisin taskulamppu on kova juttu. Välillä suihkusta ei tule lämmintä vettä. Nämä ovat pari asiaa, mutta lista on pitkä. Maksoin siis Future Focusille yhteensä yli 950€, kuuden viikon harjoittelusta. Harjoittelupaikkani kuten moni muukin organisaation suosimista harjoittelupaikoista ovat samassa omistuksessa kuin itse organisaatio. Olen tehnyt paljon töitä sekä sijaistanut opettajaa ilmaisiksi. He myös sanoivat, että ei ole mahdollista saada opiskelija/paikallista bussilippua, vaan täytyy maksaa turisti hinta eli 21€/viikko, eli olen maksanut bussilipuista nyt yli 120€ ja sain vasta tietää, että netissä voi täyttää hakemuksen ja saada bussilippu noin 20-25€/kuukausi. Koen, että 200€ on WC-pöntöstä vedettyä rahaa ja koko organisaatio on vain bisnes jonka tarkoituksena on lypsätä opiskelijoilta rahaa. En voi suositella Future Focusia kenellekkään ja aion lähettää heille pitkän sähköpostin, jossa kerron heille mielipiteeni heidän toiminnastaan!

Jos suunnittelet harjoittelua Maltalla, suosittelen olemaan suoraan yhteyksissä työpaikkoihin ja etsimään asuntoa airbnb:stä, sillä tulet pääsemään paljon halvemmalla ja ainakaan Future focusista ei ole ollut monellekkaan muuta kuin haittaa. Muista myös täyttää netissä bussilippua varten hakemus, koska muuten maksat moninkertaisen hinnan bussilipuista, niin kuin minä tein.

Ihanaa palata Suomeen, mutta ihania tapaamiania ihmisiä tulee kyllä ikävä. Maltalle tulen varmasti uudestaan, mutta ensi kerralla lomailemaan ja varmasti kesällä.

Goodbye Malta,

<3 Jasmin

Lenkkeilyä, kuvista ja uusia ihmisiä

Minttu lähti takaisin koti Suomeen reipas viikko sitten ja ensimmäiset päivät tuntuivat oudoilta, koska oltiin kuitenkin samassa työpaikassa ja vietettiin paljon aikaa yhdessä ja aina löytyi hyviä keskustelun aiheita, nyt kaivoin kuulokkeet ja spotifyn esiin. Olen tosi iloinen siitä, että sain hänestä niin hyvän ystävän ja en olisi voinut toivoa parempaa matkaseuralaista! Nyt olen hiukan hukassa, kun kävelevä google maps ei ole enää täällä. Ajattelin kuitenkin töiden ja Netflixin lisäksi kehitellä muutakin tekemistä ja otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin juoksemaan. Olenkin nyt käynyt useamman kerran töiden jälkeen juoksemassa, on tuntunut ihanalta pitkästä aikaa harrastaa kunnolla liikuntaa. Suomessa yleensä hakeudun pois ihmisten ilmoilta, lähemmäs luontoa juoksemaan, mutta täällä Maltalla se on lähes mahdotonta, joten rohkeasti vaan kapeille kävelyteille kaiken liikenteen ja hulinan keskelle juoksemaan. Niin muutin tekevät.

Joulukuu näkyy selvästi jo koulussa, lapset ovat tehneet paljon jouluaiheisia töitä seinille ja puhuvat jo lahjoista sekä joulupukista. Huomaa myös, että opettajakin on alkanut hidastaa tahtia ja on ehkä hieman loman tarpeessa. Tavallisen joulukalenterin sijaan oppilailla on kalenteri jossa saamisen sijaan onkin antamista eli sen sijaan, että lapset saisivat itse jotain he tuovat koululle elintarvikkeita jotka lahjoitetaan köyhille perheille. Kalenterissa on niin sanotut luukut, mutta jokaisen luukun kohdalla lukee elintarvike kuten tonnikalapurkki tai säilykepavut. Idea on hyvä, koska lapset oppivat saamisen lisäksi myös jakamista ja antamista, eikä kalenterissa olevat elintarvikelahjoitukset ole kalliita. Kalenteri ei tietenkään ole pakollinen, mutta jokainen lapsi on tuonut jotain vuorollaan ja itsekin lupasin osallistua kalenteriin.

Sain vihdoin toteuttaa kuvistuntini lasten kanssa ja yllätyin todella miten nopeasti he ovat oppineet käyttämään saksia ja heidän mielenkiinnostaan harjoitella sitä. Tehtävänä oli koota leikkaa-liimaa tekniikalla lumiukko, jotta lapset saisivat harjoitella saksien käyttöä sekä liimata itse. He saivat myös itse hahmottaa miten lumiukko kannattaa koota. Materiaaleina meillä oli vanulappuja, värillistä paperia, kimallepalloja sekä irtosilmät, lisäksi he saivat piirrellä taustalle mitä halusivat. Olen iloinen, että olen "voittanut lapset puolelleni" ja he kuuntelevat tarkasti ohjeitani ja ottavat minut tosissaan. Ensimmäistä kertaa näin persoonallisia töitä, jokainen sai toteuttaa työnsä alusta loppuun itse ja lapset olivat askartelusta todella innoissaan, työt ovat saaneet myös paljon kehuja muilta opettajilta. Opettajalla oli viime viikolla paljon muuta hommaa opetuksen ohella, joten sain paljon itsenäistä aikaa lasten kanssa eli askartelimme lisää. Opetin lapsille miten paperista leikataan lumihiutale ja niitä lapset olisivatkin halunneet tehdä koko loppuviikon. Opettaja oli hiukan ällistynyt aiheuttamastamme sotkusta, mutta uskon sen olleen sen arvoista, 4-6- vuotiaiden on hyvä osata jo käyttää saksia ja sotku oli siivottu hetkessä. Kolmanteen työhön jonka teimme, saimme idean toiselta luokalta. Jokainen sai painaa maalatun käden kuvan paperille ja leikkasimme ne ja kokoamme niistä joulukuusen, en malttanut olla maalamatta myös omaa kättäni, joten sekin tulee osaksi joulukuusta. Luokanopettaja painoi keltaisen kuvan kädestään ja siitä tulee tähti kuusen latvaan. Saan kuulemma askarrella vielä loppuviikosta lasten kanssa lisää, koska tarkoituksena on valmistautua jouluun ja hidastaa tahtia. Katsotaan mitä keksin.

Luokanopettaja on todella herttainen minua kohtaan ja hän ei kyllä unohda kiittää minua päivittäin siitä, kuinka suuri apu olen hänelle ollut ja sanoi, että tulee niin ikävöimään minua, kun lähden. Koen itsekkin, että olemme tulleet hyvin toimeen ja olen myös puolestani oppinut häneltä paljon. Maltalla tai ainakaan tässä kyseisessä koulussa opettajilla ei välttämättä ole opettajan koulutusta, niin kuin ei tälläkään opettajalla ole. En tiedä onko tämä yksi syy siihen, miksi heillä on niin matalat palkat.. Joka tapauksessa nostan hattua hänen työpanokselleen ja arvostan todella paljon hänen luovuuttaan. Etenkin luokan nuorimmille on todella haastavaa istua ja kuunnella koko päivä opettajaa, mutta hän kyllä keksii erilaisia metodeja opetukselleen ja yrittää aina kehitellä aiheeseen sopivan pelin tai leikin, jotta saisi lapset innostumaan aiheista eikä istumista olisi niin paljon. 

Viime perjantaina täällä oli pyhäpäivä eikä lapsilla ollut koulua, joten se tarkoitti vapaapäivää myös minulle. Istahdin läppärin ääreen ja päätin rentoutua jälleen Netflixin parissa, kunnes kämppikseni pyysivät minua kanssaan ulos. Ajattelin ensin, että ei tule kuuloonkaan olen asennoitunut laiskottelemaan koko illan. He saivat kuitenkin minut ylipuhuttua ja lähdin heidän kanssaan ulos Pacevilleen. Olen iloinen, että lähdin, ilta oli todella hauska. Päätimmekin vuokrata auton ja lähteä samalla porukalla tulevana keskiviikkona Gozon saarelle. Tuleva keskiviikko on myös pyhä ja yksi kämppäkavereistani on alun perin kotoisin Gozolta, joten tällä kertaa näen ehkä saaren enemmän paikallisen esittelemänä.

Olin ulkona myös lauantaina tapaamassa Portugalilaisia opiskelijoita joista yhteen tutustuin muutama viikko sitten ja päätimme tavata jossain kohtaa. Sattumalta myös yksi kämppiksistäni tiesi heidät joten lähdimme tapamaan heitä yhdessä. Vietimme jälleen iltaa Pacevillessä ja sovimme tapaavamme vielä uudestaan.

On ollut ilo tutustua uusiin ihmisiin ja uskon englanninkieleni parantuneen siitä mitä se oli tänne tullessani, tai ehkä se johtuu kohonneesta itsevarmuudesta sen käytössä, koska on ollut paljon tilanteita joissa on vain täytynyt puhua. Mutta olen kyllä ylittänyt täällä itseni monessakin asiassa.

Reipas viikko enää matkaa jäljellä ja huomenna Gozolle!

  <3 Jasmin

Gozo, Hiljainen kaupunki, Leilan vierailu ja flunssa

En voi uskoa, että olen ollut Maltalla jo yli kolme viikkoa. Aika on mennyt todella nopeasti, en toisaalta ihmettele, koska seura on ollut huippua!

Tällä viikolla kävimme Mintun ja siskoni kanssa minilomalla Gozolla, harmiksemme sää ei suosinut meitä, vettä tihkutti ja ilma oli kolea. Vietettyämme yön ihanassa Spa hotelissa lähdimme rentoutuneina tutustumaan Gozon saareen ja heittäydyimme hetkeksi täysin turisteiksi, hyppäsimme sightseeing bussin kyytiin ja katselimme sieltä hulppeita maisemia. Turistibussi maksaa Gozolla 18€ per henkilö, mutta heti astuttuamme sisään kuljettaja sanoi tekevänsä meille hyvän ryhmätarjouksen ja maksettavaa jäikin 13€ per henkilö. En ole koskaan aikaisemmin ollut turistibussin kyydissä, koska en ole kokenut siihen tarvetta, mutta koska aikaa oli vähän ja aurinko laskee aikaisin täälläpäin, oli tämä paras tapa nähdä saari kokonaisuudessaan ja diiliin kuului tietenkin selostus maisemista ja nähtävyyksistä. Hyppäsimme välissä pois bussista ja kävimme Gozon pienessä pääkaupungissa Victoriassa ostoksilla. Uskon Gozolla kuten Maltallakin olevan enemmän tekemistä ja nähtävää kesällä, koska tähän aikaan vuodesta rantapuoli jää melkein kokonaan kokematta. Tosin suomalaisen korvaan vähän särähtää, kun lämpömittari näyttää 18 astetta ja täällä puhutaan talvesta, ja siitä kuinka kahvilan listalla oleva frappe on kesätuote jota ei myydä talvisin…

    

    Azure window, Gozo

    Hop on, hop off

Vaikka siskoni yleensä odottaa matkoiltaan aurinkoa, rantaa, hyviä burgereita ja tietenkin shoppailua oli pakko sään takia keksiä rannan ja auringon sijaan jotain muuta. Tiedän ettei hän niinkään välitä maan historiasta tai hänen omia sanojaan lainaten linnat ja museot eivät ole hänen juttunsa. Oli kuitenkin pakko ajatella siskoni parasta, jotta Maltasta jäisi jotain kerrottavaa koti Suomessa. Kävimme hiljaisessa kaupungissa eli Mdinassa, joka on Maltan entinen pääkaupunki. Hiljainen kaupunki on varmasti siellä asuville etu, koska toisin kuin muut kaupungit Mdina on oma hiljainen kaupunkinsa ja vieressä ei ole heti toista kaupunkia. Mdinaan pääsee kätevästi bussilla, mutta autoliikennettä on rajoitettu niin, että sinne pääsevät autolla vain paikalliset. Ihana arkkitehtuuri, kapeat kadut ja söpöt putiikit jäivät mieleen. Leilakin taisi hiukan pitää paikasta.

Töissä tein yhden merkittävän havainnon lasten hienomotoriikassa. Lapsilla oli kuvaamataidon tunnilla aiheena ääriviivoja pitkin leikattava joulukuusi. Opettaja oli aloittanut kyseisen luokan kanssa tänä syksynä ja nyt ensimmäisen kerran heillä oli työ jossa käytettiin saksia. Opettajan piirtämä joulukuusi oli monisakarainen ja turhan haastava, mutta ilmeisesti olettamuksena oli, että lapset osaisivat käyttää saksia. Osa leikkasi kuusen taitavasti kädenkäänteessä ja osalle opetin saksien käytön ihan nollasta, miten saksia pidetään ja miten niillä leikataan. Haastattelinkin lapsia hiukan siitä, käyttävätkö he saksia kotona, osa kertoi, ettei ole koskaan käyttänyt saksia ja se oli kyllä huomattavissa. Molempien ekaluokkien opettajilla on usein ideat vähissä eikä lasten anneta jostain syystä tehdä töitä alusta loppuun itse. Nähtyäni tämänkin idean ensimmäisen kerran ajattelin, että onpas yksinkertainen, leikkaa ja väritä, mutta työ vei odotettua kauemmin ja olikin erittäin hyödyllinen harjoitus. Teinkin tämän pohjalta suunnitelman kuvaamataidon tuntia varten jonka pidän heille mahdollisesti tulevina viikkoina. He saavat harjoitella leikkaamista ja liimaamista joita jostain syystä koulussa on todella vähän.

Loppuviikko menikin sairastaen ja täällä onkin vähän flunssaa ollut liikkeellä. Kävimme kuitenkin Leilan kanssa ennen hänen lähtöään shoppailemassa, koska täällä kuitenkin on todella hyvät shoppailu mahdollisuudet, kauppoja on pilvin pimein enkä voinut tuottaa hänelle pettymystä. Perjantaina olikin jo Leilan viimeinen päivä, viimeisen illan kunniaksi kokkasimme ihanassa residencissämme tortilloja ja kävimme yhdessä St. Julianssissa viettämässä iltaa. Leilan vierailu oli tosi piristävä ja meillä oli kolmistaan todella hauskaa.

Lauantaina jäi aikaa lepäämiselle, kun olimme saattaneet Leilan lentokentälle. Tuijotin Netflixiä, söin sipsiä ja taisi muuten vähän helpottaa oloa, ehkä jaksaa taas ensi viikon painaa töissä.

Reilu kaksi viikkoa matkaa jäljellä ja Minttu lähtee jo huomenna kotiin.. Tämä reissu on kyllä antanut todella paljon. Ensimmäistä kertaa töissä ulkomailla, ensimmäistä kertaa asun soluasunnossa ja vieläpä sekasolussa, elän arkea muualla kuin kotona. Tuntuu haikealta, kun Minttu lähtee, koen saaneeni hänestä ihanan uuden ystävän ja tämä matka ei olisi missään nimessä ollut läheskään näin mahtava ilman Mintun seuraa, apua ja tukea. Minttu olet huippu tyyppi ja tulemme kyllä varmasti olemaan yhteyksissä. <3

Huomenna matka jatkuu yksin ja haikein mielin sanon Mintulle heipat.

Haikein terveisin,

Jasmin

Mintun viimeinen viikko Maltalla

Niin vain viimeinen viikko minun osalta starttaili Maltalla. Aurinkoa ei juuri ole näkynyt ja ilmat ovat kylmenneet entisestään. Kylmästä säästä huolimatta hyvässä seurassa ja mielekkään tekemisen äärellä on aika kulunut kuin siivillä.

Pidimme pienen loman aherruksen keskellä. Hyppäsimme bussiin ja suuntasimme Popeye Villagen näköalapaikalle pohjois-Maltalle. Maisemista nautiskeltuamme ja valokuvia otettuamme suuntasimme läheiseen lautta satamaan. Matka jatkui kohti meille kovasti kehuttua Gozon saarta. Lippuja ei tarvinnut ostaa menomatkalle vaan ne maksettiin vasta palatessa takaisin Maltan pääsaarelle.

Olimme varanneet hotellihuoneen yhdeksi yöksi Gozon saarelta. Hotellin kylpylä rauhoitti ja rentoutti.Hotelli ei ole suotta saanut arvosteluissa 5 tähteä. Asiakaspalvelu toimi ja oli kohteliaampaa kuin mihin olimme Maltalla tottuneet. Kysyessämme mitä tahansa, vastaus oli aina “of course”. Kylpytakki päälle  ja suoraan kylpylään. <3 Poreammeessa nautiskellessa unohtuivat hetkeksi huolet ja murheet. Hotelli oli hulppein missä ikinä olimme aiemmin käyneet. Asuntolan jälkeen hotelli tuntui epätodelliselta hemmottelulta. Suihkusta tuli lämmintä vettä ja vesi katosi kaivoon ilman hiusten ja muiden roskien kaivelua lattialta. Pyyhkeet tuoksuivat puhtaille. Suihkun jälkeen jopa hiukset näyttivät ja tuntuivat pestyiltä. Sänky ei pitänyt nitisevää ääntä ja tyynyyn sai upottaa päänsä ilman että tuntui kuin olisi kivelle asettanut poskensa. Olimme todella ansainneet tämän täydellisen vuorokauden.

Paluu arkeen tapahtui liian nopeasti..

Seuraava kirjoitus ei ole kannanotto tai oma mielipiteeni asioista vaan pieni ote keskustelusta. Osallistuin oppilaiden kanssa keskusteluun rasismista  ja seksuaalisuudesta. Oppilaat olivat 12-14 vuotiaita. Keskustelua johti opettaja. Lähinnä keskustelu oli kaaosta, jossa jokainen huuteli omia mielipiteitään kovaan ääneen. Yksi oppilaan kommentti jäi erityisesti mieleen. Nuori 14 vuotias poika kertoi kuinka säpsähtää aina nähdessään homo- tai biseksuaalin henkilön kadulla. Poika kuvaa tarkasti kuinka hänen kehonsa reagoi tilanteeseen ja samalla kertoo kuinka pelkää omaa reaktiotaan. Poika alkaa itkemään kesken kertomuksen. Hän kokee ettei haluaisi tuntea niin ja ihmettelee itsekin reaktiotaan. Opettaja pyytää tarkennusta miten poika tunnistaa homoseksuaalisuuden toisessa tuntematta ihmistä. Poika kuvaa tilannetta jossa nähnyt kaksi naista kulkevan käsi kädessä kauppakeskuksessa. Ohittaessaan nämä naiset poika kuvaa kuinka oli alkanut voida huonosti ja syke oli kohonnut. Poika kyyneltyy edelleen ja pyytelee anteeksi että tuntee niin. Yhdessä pohdimme miksi hän reagoi näin ja poika jatkaa kuvailua siitä miten hänen vanhempansa suhtautuvat tämän kaltaisiin tilanteisiin. Poika kertoo että vanhemmat eivät ymmärrä homoseksuaalisuutta ja se on ilmeisesti siirtynyt häneen. Hän toivoo oppivansa jonain päivänä reagoimaan eri tavalla. Poika kuvaa kuinka ajattelee ettei toisten seksuaalisuudella ole väliä jos ihminen itse on hyvä. Osa lapsista selvästi vetäytyivät keskustelusta eivätkä juuri osallistuneet. Osa lohdutti ja pyrki kuvailemaan miten poika voisi päästä tavoitteeseensa. Seksuaalisuuteen ja rasismiin liittyvät asiat puhuttavat paljon. Nuoret pohtivat sitä miten erilaisuus vaikuttaa esim. luokassa. He kokivat erilaisuuden hyvänä asiana. Päädyimme lopputulokseen jossa totesimme että jokainen saa olla oma itsensä ja jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Toisiltamme voimme oppia paljon.

Toisella tunnilla puhuimme päihteistä. Tämäkään teksti ei sisällä omia mielipiteitäni vaan keskustelun sisältöä. Nuoret kertoivat esimerkkejä kavereistaan jotka käyttävät huumeita. Eniten mainituin huume oli kannabis. Yleisin ajatus huumeiden käytölle nuorten keskuudessa oli vaikeudet koulussa ja väärään seuraan ajautuminen. Eräs oppilas kertoi kaveristaan joka käy julkista koulua maltalla ja käyttää päivittäin kannabista. Kannabiksen käytön hän oli aloittanut 11 vuotiaana koska oli kokenut olonsa liian levottomaksi koulussa ja saanut kavereiltaan maistiaisen. Tarinan mukaan käyttö on nyt jatkunut pari vuotta ja nuori on nyt huonossa kunnossa eikä kykene kunnolla käymään koulussa. Keskusteluun osallistuvien nuorten mielipide päihteisiin oli kieltävä. He kokivat huumeet turhina ja hölmönä asiana. Osa vitsaili kokeilleensa huumeita jo ja pitivät hyvänä vitsinä sitä. Osa paheksui kovasti kaikkea päihteisiin liittyvää. Jopa tupakoimisesta puhuminen nosti tunteita pintaan. Tupakointia paheksuttiin siitä lähtevän hajun takia, osa taas piti tupakointia coolina.

Selvisi kahvipöytä keskustelussa sitten sekin että edes paikalliset maltalaiset hoitaja opiskelijat eivät pääse harjoittelemaan mielenterveys- ja päihdehoito paikkoihin ennen valmistumistaan. Ainoat mielenterveys hoitopaikat joihin pääsee ovat dementiayksiköt joissa päätehtävänä on toimia suihkuttajana ja perushoidosta vastaavana hoitajana. Tarkemmin opettajat eivät lähteneet päihde puolta kommentoimaan. Päihteidenkäyttö maltalaisten keskuudessa on edelleen suuri tabu ja siitä puhuminen on nihkeää. Kysymyksiä minulla olisi ollut vaikka kuinka. Eikä enempää aikaa ei keskustelulle jäänyt koska opettajilla oli kiire tunnille.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sen verran pitää mainostaa että jouluvaloista pitävälle voi suositella Valletta pääkaupunkia kaikessa valo kirjossaan. Iltaisin katujen kaikki jouluvalot syttyvät ja houkuttelevat ihmisiä valokuvaamaan ja nauttimaan joulumusiikista. Musiikki soi mielestäni liian kovalla joka paikassa joka vähän laskee tunnelmaa. Muutoin kokemus on siedettävä ihmiselle joka ei ole juuri joulusta kiinnostunut.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Loppu matkan aion nauttia Jasminin ja hänen sisarensa seurasta. Vielä on tuliaiset ostamatta ja viimeiset ravintola “menyyt” maistelematta.

Aika Maltalla on kulunut nopeasti. Olen saanut tutustua iloiseen ja energiseen Jasminiin. Olen oppinut paljon asioita. Muutama näistä jää toivottavasti elämään käytäntöön vielä matkan jälkeenkin. Toivon että jatkossa osaan antaa itselleni aikaa oppia uutta, keskittyä siihen mikä on tärkeää ja pyrkiä rauhoittumaan kun siihen on tarve. Jos bussi ei tule ajoissa tai jättää vuoron välistä, aina tulee uusi bussi tai keksii uuden reitin perille päästäkseen.

Kiitos Jasmin, kiitos Malta. Kiitos vierailijat :) Valitettavasti joudun toteamaan saman kuin Jasmin edellisessä kirjoituksessaan. En voi sanoa että olisin saanut Future Focusilta tarvitsemaani hyötyä. Ilman Jasminin rauhallisuutta ja kaikkea saamaani tukea, olisi matka todennäköisesti päättynyt kohdaltani suunniteltua aiemmin. Maltalla asuminen ja työskentely vaatii paljon kärsivällisyyttä, luovaa mieltä ja ennakkoluulottomuutta. Suosittelen kokeilemaan uusia asioita avoimin mielin. Kaiken kaikkiaan olen itse saanut paljon tältä matkalta.

Seuraavaksi jännitetään tuleeko ennalta tilattu ja maksettu lentokenttäkuljetus ajoissa noutamaan. Olen varautunut soittamaan taxin mikäli kyytiä ei näy..