En voi uskoa, että olen ollut Maltalla jo yli kolme viikkoa. Aika on mennyt todella nopeasti, en toisaalta ihmettele, koska seura on ollut huippua!
Tällä viikolla
kävimme Mintun ja siskoni kanssa minilomalla Gozolla, harmiksemme sää ei
suosinut meitä, vettä tihkutti ja ilma oli kolea. Vietettyämme yön ihanassa Spa hotelissa lähdimme rentoutuneina tutustumaan
Gozon saareen ja heittäydyimme hetkeksi täysin turisteiksi, hyppäsimme
sightseeing bussin kyytiin ja katselimme sieltä hulppeita maisemia. Turistibussi
maksaa Gozolla 18€ per henkilö, mutta heti astuttuamme sisään kuljettaja sanoi
tekevänsä meille hyvän ryhmätarjouksen ja maksettavaa jäikin 13€ per henkilö.
En ole koskaan aikaisemmin ollut turistibussin kyydissä, koska en ole kokenut
siihen tarvetta, mutta koska aikaa oli vähän ja aurinko laskee aikaisin täälläpäin,
oli tämä paras tapa nähdä saari kokonaisuudessaan ja diiliin kuului tietenkin
selostus maisemista ja nähtävyyksistä. Hyppäsimme välissä pois bussista ja
kävimme Gozon pienessä pääkaupungissa Victoriassa ostoksilla. Uskon Gozolla
kuten Maltallakin olevan enemmän tekemistä ja nähtävää kesällä, koska tähän
aikaan vuodesta rantapuoli jää melkein kokonaan kokematta. Tosin suomalaisen
korvaan vähän särähtää, kun lämpömittari näyttää 18 astetta ja täällä puhutaan
talvesta, ja siitä kuinka kahvilan listalla oleva frappe on kesätuote jota ei
myydä talvisin…
Azure window, Gozo
Hop on, hop off
Vaikka siskoni yleensä odottaa matkoiltaan aurinkoa, rantaa, hyviä burgereita ja tietenkin shoppailua oli pakko sään takia keksiä rannan ja auringon
sijaan jotain muuta. Tiedän ettei hän niinkään välitä maan historiasta tai
hänen omia sanojaan lainaten linnat ja museot eivät ole hänen juttunsa. Oli
kuitenkin pakko ajatella siskoni parasta, jotta Maltasta jäisi jotain
kerrottavaa koti Suomessa. Kävimme hiljaisessa kaupungissa eli Mdinassa, joka on
Maltan entinen pääkaupunki. Hiljainen kaupunki on varmasti siellä asuville etu,
koska toisin kuin muut kaupungit Mdina on oma hiljainen kaupunkinsa ja vieressä ei ole heti toista kaupunkia. Mdinaan pääsee kätevästi bussilla,
mutta autoliikennettä on rajoitettu niin, että sinne pääsevät autolla vain
paikalliset. Ihana arkkitehtuuri, kapeat kadut ja söpöt putiikit jäivät mieleen. Leilakin taisi hiukan pitää paikasta.
Töissä tein yhden merkittävän havainnon lasten
hienomotoriikassa. Lapsilla oli kuvaamataidon tunnilla aiheena ääriviivoja
pitkin leikattava joulukuusi. Opettaja oli aloittanut kyseisen luokan kanssa
tänä syksynä ja nyt ensimmäisen kerran heillä oli työ jossa käytettiin saksia. Opettajan piirtämä joulukuusi oli monisakarainen ja turhan haastava,
mutta ilmeisesti olettamuksena oli, että lapset osaisivat käyttää saksia. Osa
leikkasi kuusen taitavasti kädenkäänteessä ja osalle opetin saksien käytön ihan
nollasta, miten saksia pidetään ja miten niillä leikataan. Haastattelinkin
lapsia hiukan siitä, käyttävätkö he saksia kotona, osa kertoi, ettei ole
koskaan käyttänyt saksia ja se oli kyllä huomattavissa. Molempien ekaluokkien
opettajilla on usein ideat vähissä eikä lasten anneta jostain syystä tehdä
töitä alusta loppuun itse. Nähtyäni tämänkin idean ensimmäisen kerran
ajattelin, että onpas yksinkertainen, leikkaa ja väritä, mutta työ vei
odotettua kauemmin ja olikin erittäin hyödyllinen harjoitus. Teinkin tämän
pohjalta suunnitelman kuvaamataidon tuntia varten jonka pidän heille
mahdollisesti tulevina viikkoina. He saavat harjoitella leikkaamista ja
liimaamista joita jostain syystä koulussa on todella vähän.
Loppuviikko menikin sairastaen ja täällä onkin vähän
flunssaa ollut liikkeellä. Kävimme kuitenkin Leilan kanssa ennen
hänen lähtöään shoppailemassa, koska täällä kuitenkin on todella hyvät shoppailu
mahdollisuudet, kauppoja on pilvin pimein enkä voinut tuottaa hänelle pettymystä. Perjantaina olikin jo Leilan
viimeinen päivä, viimeisen illan kunniaksi kokkasimme ihanassa
residencissämme tortilloja ja kävimme yhdessä St. Julianssissa viettämässä iltaa. Leilan
vierailu oli tosi piristävä ja meillä oli kolmistaan todella hauskaa.
Lauantaina jäi aikaa lepäämiselle, kun olimme saattaneet Leilan lentokentälle. Tuijotin Netflixiä, söin sipsiä ja taisi muuten
vähän helpottaa oloa, ehkä jaksaa taas ensi viikon painaa töissä.
Reilu kaksi viikkoa matkaa jäljellä ja Minttu lähtee jo
huomenna kotiin.. Tämä reissu on kyllä antanut todella paljon. Ensimmäistä
kertaa töissä ulkomailla, ensimmäistä kertaa asun soluasunnossa ja vieläpä sekasolussa, elän arkea
muualla kuin kotona. Tuntuu haikealta, kun Minttu lähtee, koen saaneeni hänestä
ihanan uuden ystävän ja tämä matka ei olisi missään nimessä ollut läheskään
näin mahtava ilman Mintun seuraa, apua ja tukea. Minttu olet huippu tyyppi ja
tulemme kyllä varmasti olemaan yhteyksissä. <3
Huomenna matka jatkuu yksin ja haikein mielin sanon Mintulle
heipat.
Haikein terveisin,
Jasmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti