sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Gozo, Hiljainen kaupunki, Leilan vierailu ja flunssa

En voi uskoa, että olen ollut Maltalla jo yli kolme viikkoa. Aika on mennyt todella nopeasti, en toisaalta ihmettele, koska seura on ollut huippua!

Tällä viikolla kävimme Mintun ja siskoni kanssa minilomalla Gozolla, harmiksemme sää ei suosinut meitä, vettä tihkutti ja ilma oli kolea. Vietettyämme yön ihanassa Spa hotelissa lähdimme rentoutuneina tutustumaan Gozon saareen ja heittäydyimme hetkeksi täysin turisteiksi, hyppäsimme sightseeing bussin kyytiin ja katselimme sieltä hulppeita maisemia. Turistibussi maksaa Gozolla 18€ per henkilö, mutta heti astuttuamme sisään kuljettaja sanoi tekevänsä meille hyvän ryhmätarjouksen ja maksettavaa jäikin 13€ per henkilö. En ole koskaan aikaisemmin ollut turistibussin kyydissä, koska en ole kokenut siihen tarvetta, mutta koska aikaa oli vähän ja aurinko laskee aikaisin täälläpäin, oli tämä paras tapa nähdä saari kokonaisuudessaan ja diiliin kuului tietenkin selostus maisemista ja nähtävyyksistä. Hyppäsimme välissä pois bussista ja kävimme Gozon pienessä pääkaupungissa Victoriassa ostoksilla. Uskon Gozolla kuten Maltallakin olevan enemmän tekemistä ja nähtävää kesällä, koska tähän aikaan vuodesta rantapuoli jää melkein kokonaan kokematta. Tosin suomalaisen korvaan vähän särähtää, kun lämpömittari näyttää 18 astetta ja täällä puhutaan talvesta, ja siitä kuinka kahvilan listalla oleva frappe on kesätuote jota ei myydä talvisin…
    
    Azure window, Gozo





    Hop on, hop off


Vaikka siskoni yleensä odottaa matkoiltaan aurinkoa, rantaa, hyviä burgereita ja tietenkin shoppailua oli pakko sään takia keksiä rannan ja auringon sijaan jotain muuta. Tiedän ettei hän niinkään välitä maan historiasta tai hänen omia sanojaan lainaten linnat ja museot eivät ole hänen juttunsa. Oli kuitenkin pakko ajatella siskoni parasta, jotta Maltasta jäisi jotain kerrottavaa koti Suomessa. Kävimme hiljaisessa kaupungissa eli Mdinassa, joka on Maltan entinen pääkaupunki. Hiljainen kaupunki on varmasti siellä asuville etu, koska toisin kuin muut kaupungit Mdina on oma hiljainen kaupunkinsa ja vieressä ei ole heti toista kaupunkia. Mdinaan pääsee kätevästi bussilla, mutta autoliikennettä on rajoitettu niin, että sinne pääsevät autolla vain paikalliset. Ihana arkkitehtuuri, kapeat kadut ja söpöt putiikit jäivät mieleen. Leilakin taisi hiukan pitää paikasta.





Töissä tein yhden merkittävän havainnon lasten hienomotoriikassa. Lapsilla oli kuvaamataidon tunnilla aiheena ääriviivoja pitkin leikattava joulukuusi. Opettaja oli aloittanut kyseisen luokan kanssa tänä syksynä ja nyt ensimmäisen kerran heillä oli työ jossa käytettiin saksia. Opettajan piirtämä joulukuusi oli monisakarainen ja turhan haastava, mutta ilmeisesti olettamuksena oli, että lapset osaisivat käyttää saksia. Osa leikkasi kuusen taitavasti kädenkäänteessä ja osalle opetin saksien käytön ihan nollasta, miten saksia pidetään ja miten niillä leikataan. Haastattelinkin lapsia hiukan siitä, käyttävätkö he saksia kotona, osa kertoi, ettei ole koskaan käyttänyt saksia ja se oli kyllä huomattavissa. Molempien ekaluokkien opettajilla on usein ideat vähissä eikä lasten anneta jostain syystä tehdä töitä alusta loppuun itse. Nähtyäni tämänkin idean ensimmäisen kerran ajattelin, että onpas yksinkertainen, leikkaa ja väritä, mutta työ vei odotettua kauemmin ja olikin erittäin hyödyllinen harjoitus. Teinkin tämän pohjalta suunnitelman kuvaamataidon tuntia varten jonka pidän heille mahdollisesti tulevina viikkoina. He saavat harjoitella leikkaamista ja liimaamista joita jostain syystä koulussa on todella vähän.


Loppuviikko menikin sairastaen ja täällä onkin vähän flunssaa ollut liikkeellä. Kävimme kuitenkin Leilan kanssa ennen hänen lähtöään shoppailemassa, koska täällä kuitenkin on todella hyvät shoppailu mahdollisuudet, kauppoja on pilvin pimein enkä voinut tuottaa hänelle pettymystä. Perjantaina olikin jo Leilan viimeinen päivä, viimeisen illan kunniaksi kokkasimme ihanassa residencissämme tortilloja ja kävimme yhdessä St. Julianssissa viettämässä iltaa. Leilan vierailu oli tosi piristävä ja meillä oli kolmistaan todella hauskaa.
Lauantaina jäi aikaa lepäämiselle, kun olimme saattaneet Leilan lentokentälle. Tuijotin Netflixiä, söin sipsiä ja taisi muuten vähän helpottaa oloa, ehkä jaksaa taas ensi viikon painaa töissä.

Reilu kaksi viikkoa matkaa jäljellä ja Minttu lähtee jo huomenna kotiin.. Tämä reissu on kyllä antanut todella paljon. Ensimmäistä kertaa töissä ulkomailla, ensimmäistä kertaa asun soluasunnossa ja vieläpä sekasolussa, elän arkea muualla kuin kotona. Tuntuu haikealta, kun Minttu lähtee, koen saaneeni hänestä ihanan uuden ystävän ja tämä matka ei olisi missään nimessä ollut läheskään näin mahtava ilman Mintun seuraa, apua ja tukea. Minttu olet huippu tyyppi ja tulemme kyllä varmasti olemaan yhteyksissä. <3
Huomenna matka jatkuu yksin ja haikein mielin sanon Mintulle heipat.

Haikein terveisin,

Jasmin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti