Lenkkeilyä, kuvista ja uusia ihmisiä

Minttu lähti takaisin koti Suomeen reipas viikko sitten ja ensimmäiset päivät tuntuivat oudoilta, koska oltiin kuitenkin samassa työpaikassa ja vietettiin paljon aikaa yhdessä ja aina löytyi hyviä keskustelun aiheita, nyt kaivoin kuulokkeet ja spotifyn esiin. Olen tosi iloinen siitä, että sain hänestä niin hyvän ystävän ja en olisi voinut toivoa parempaa matkaseuralaista! Nyt olen hiukan hukassa, kun kävelevä google maps ei ole enää täällä. Ajattelin kuitenkin töiden ja Netflixin lisäksi kehitellä muutakin tekemistä ja otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin juoksemaan. Olenkin nyt käynyt useamman kerran töiden jälkeen juoksemassa, on tuntunut ihanalta pitkästä aikaa harrastaa kunnolla liikuntaa. Suomessa yleensä hakeudun pois ihmisten ilmoilta, lähemmäs luontoa juoksemaan, mutta täällä Maltalla se on lähes mahdotonta, joten rohkeasti vaan kapeille kävelyteille kaiken liikenteen ja hulinan keskelle juoksemaan. Niin muutin tekevät.

Joulukuu näkyy selvästi jo koulussa, lapset ovat tehneet paljon jouluaiheisia töitä seinille ja puhuvat jo lahjoista sekä joulupukista. Huomaa myös, että opettajakin on alkanut hidastaa tahtia ja on ehkä hieman loman tarpeessa. Tavallisen joulukalenterin sijaan oppilailla on kalenteri jossa saamisen sijaan onkin antamista eli sen sijaan, että lapset saisivat itse jotain he tuovat koululle elintarvikkeita jotka lahjoitetaan köyhille perheille. Kalenterissa on niin sanotut luukut, mutta jokaisen luukun kohdalla lukee elintarvike kuten tonnikalapurkki tai säilykepavut. Idea on hyvä, koska lapset oppivat saamisen lisäksi myös jakamista ja antamista, eikä kalenterissa olevat elintarvikelahjoitukset ole kalliita. Kalenteri ei tietenkään ole pakollinen, mutta jokainen lapsi on tuonut jotain vuorollaan ja itsekin lupasin osallistua kalenteriin.

Sain vihdoin toteuttaa kuvistuntini lasten kanssa ja yllätyin todella miten nopeasti he ovat oppineet käyttämään saksia ja heidän mielenkiinnostaan harjoitella sitä. Tehtävänä oli koota leikkaa-liimaa tekniikalla lumiukko, jotta lapset saisivat harjoitella saksien käyttöä sekä liimata itse. He saivat myös itse hahmottaa miten lumiukko kannattaa koota. Materiaaleina meillä oli vanulappuja, värillistä paperia, kimallepalloja sekä irtosilmät, lisäksi he saivat piirrellä taustalle mitä halusivat. Olen iloinen, että olen "voittanut lapset puolelleni" ja he kuuntelevat tarkasti ohjeitani ja ottavat minut tosissaan. Ensimmäistä kertaa näin persoonallisia töitä, jokainen sai toteuttaa työnsä alusta loppuun itse ja lapset olivat askartelusta todella innoissaan, työt ovat saaneet myös paljon kehuja muilta opettajilta. Opettajalla oli viime viikolla paljon muuta hommaa opetuksen ohella, joten sain paljon itsenäistä aikaa lasten kanssa eli askartelimme lisää. Opetin lapsille miten paperista leikataan lumihiutale ja niitä lapset olisivatkin halunneet tehdä koko loppuviikon. Opettaja oli hiukan ällistynyt aiheuttamastamme sotkusta, mutta uskon sen olleen sen arvoista, 4-6- vuotiaiden on hyvä osata jo käyttää saksia ja sotku oli siivottu hetkessä. Kolmanteen työhön jonka teimme, saimme idean toiselta luokalta. Jokainen sai painaa maalatun käden kuvan paperille ja leikkasimme ne ja kokoamme niistä joulukuusen, en malttanut olla maalamatta myös omaa kättäni, joten sekin tulee osaksi joulukuusta. Luokanopettaja painoi keltaisen kuvan kädestään ja siitä tulee tähti kuusen latvaan. Saan kuulemma askarrella vielä loppuviikosta lasten kanssa lisää, koska tarkoituksena on valmistautua jouluun ja hidastaa tahtia. Katsotaan mitä keksin.

Luokanopettaja on todella herttainen minua kohtaan ja hän ei kyllä unohda kiittää minua päivittäin siitä, kuinka suuri apu olen hänelle ollut ja sanoi, että tulee niin ikävöimään minua, kun lähden. Koen itsekkin, että olemme tulleet hyvin toimeen ja olen myös puolestani oppinut häneltä paljon. Maltalla tai ainakaan tässä kyseisessä koulussa opettajilla ei välttämättä ole opettajan koulutusta, niin kuin ei tälläkään opettajalla ole. En tiedä onko tämä yksi syy siihen, miksi heillä on niin matalat palkat.. Joka tapauksessa nostan hattua hänen työpanokselleen ja arvostan todella paljon hänen luovuuttaan. Etenkin luokan nuorimmille on todella haastavaa istua ja kuunnella koko päivä opettajaa, mutta hän kyllä keksii erilaisia metodeja opetukselleen ja yrittää aina kehitellä aiheeseen sopivan pelin tai leikin, jotta saisi lapset innostumaan aiheista eikä istumista olisi niin paljon. 

Viime perjantaina täällä oli pyhäpäivä eikä lapsilla ollut koulua, joten se tarkoitti vapaapäivää myös minulle. Istahdin läppärin ääreen ja päätin rentoutua jälleen Netflixin parissa, kunnes kämppikseni pyysivät minua kanssaan ulos. Ajattelin ensin, että ei tule kuuloonkaan olen asennoitunut laiskottelemaan koko illan. He saivat kuitenkin minut ylipuhuttua ja lähdin heidän kanssaan ulos Pacevilleen. Olen iloinen, että lähdin, ilta oli todella hauska. Päätimmekin vuokrata auton ja lähteä samalla porukalla tulevana keskiviikkona Gozon saarelle. Tuleva keskiviikko on myös pyhä ja yksi kämppäkavereistani on alun perin kotoisin Gozolta, joten tällä kertaa näen ehkä saaren enemmän paikallisen esittelemänä.

Olin ulkona myös lauantaina tapaamassa Portugalilaisia opiskelijoita joista yhteen tutustuin muutama viikko sitten ja päätimme tavata jossain kohtaa. Sattumalta myös yksi kämppiksistäni tiesi heidät joten lähdimme tapamaan heitä yhdessä. Vietimme jälleen iltaa Pacevillessä ja sovimme tapaavamme vielä uudestaan.

On ollut ilo tutustua uusiin ihmisiin ja uskon englanninkieleni parantuneen siitä mitä se oli tänne tullessani, tai ehkä se johtuu kohonneesta itsevarmuudesta sen käytössä, koska on ollut paljon tilanteita joissa on vain täytynyt puhua. Mutta olen kyllä ylittänyt täällä itseni monessakin asiassa.

Reipas viikko enää matkaa jäljellä ja huomenna Gozolle!

  <3 Jasmin