Niin vain viimeinen viikko minun osalta starttaili Maltalla. Aurinkoa ei juuri ole näkynyt ja ilmat ovat kylmenneet entisestään. Kylmästä säästä huolimatta hyvässä seurassa ja mielekkään tekemisen äärellä on aika kulunut kuin siivillä.
Pidimme pienen loman aherruksen keskellä. Hyppäsimme bussiin ja suuntasimme Popeye Villagen näköalapaikalle pohjois-Maltalle. Maisemista nautiskeltuamme ja valokuvia otettuamme suuntasimme läheiseen lautta satamaan. Matka jatkui kohti meille kovasti kehuttua Gozon saarta. Lippuja ei tarvinnut ostaa menomatkalle vaan ne maksettiin vasta palatessa takaisin Maltan pääsaarelle.
Olimme varanneet hotellihuoneen yhdeksi yöksi Gozon saarelta. Hotellin kylpylä rauhoitti ja rentoutti.Hotelli ei ole suotta saanut arvosteluissa 5 tähteä. Asiakaspalvelu toimi ja oli kohteliaampaa kuin mihin olimme Maltalla tottuneet. Kysyessämme mitä tahansa, vastaus oli aina “of course”. Kylpytakki päälle ja suoraan kylpylään. <3 Poreammeessa nautiskellessa unohtuivat hetkeksi huolet ja murheet. Hotelli oli hulppein missä ikinä olimme aiemmin käyneet. Asuntolan jälkeen hotelli tuntui epätodelliselta hemmottelulta. Suihkusta tuli lämmintä vettä ja vesi katosi kaivoon ilman hiusten ja muiden roskien kaivelua lattialta. Pyyhkeet tuoksuivat puhtaille. Suihkun jälkeen jopa hiukset näyttivät ja tuntuivat pestyiltä. Sänky ei pitänyt nitisevää ääntä ja tyynyyn sai upottaa päänsä ilman että tuntui kuin olisi kivelle asettanut poskensa. Olimme todella ansainneet tämän täydellisen vuorokauden.
Paluu arkeen tapahtui liian nopeasti..
Seuraava kirjoitus ei ole kannanotto tai oma mielipiteeni asioista vaan pieni ote keskustelusta. Osallistuin oppilaiden kanssa keskusteluun rasismista ja seksuaalisuudesta. Oppilaat olivat 12-14 vuotiaita. Keskustelua johti opettaja. Lähinnä keskustelu oli kaaosta, jossa jokainen huuteli omia mielipiteitään kovaan ääneen. Yksi oppilaan kommentti jäi erityisesti mieleen. Nuori 14 vuotias poika kertoi kuinka säpsähtää aina nähdessään homo- tai biseksuaalin henkilön kadulla. Poika kuvaa tarkasti kuinka hänen kehonsa reagoi tilanteeseen ja samalla kertoo kuinka pelkää omaa reaktiotaan. Poika alkaa itkemään kesken kertomuksen. Hän kokee ettei haluaisi tuntea niin ja ihmettelee itsekin reaktiotaan. Opettaja pyytää tarkennusta miten poika tunnistaa homoseksuaalisuuden toisessa tuntematta ihmistä. Poika kuvaa tilannetta jossa nähnyt kaksi naista kulkevan käsi kädessä kauppakeskuksessa. Ohittaessaan nämä naiset poika kuvaa kuinka oli alkanut voida huonosti ja syke oli kohonnut. Poika kyyneltyy edelleen ja pyytelee anteeksi että tuntee niin. Yhdessä pohdimme miksi hän reagoi näin ja poika jatkaa kuvailua siitä miten hänen vanhempansa suhtautuvat tämän kaltaisiin tilanteisiin. Poika kertoo että vanhemmat eivät ymmärrä homoseksuaalisuutta ja se on ilmeisesti siirtynyt häneen. Hän toivoo oppivansa jonain päivänä reagoimaan eri tavalla. Poika kuvaa kuinka ajattelee ettei toisten seksuaalisuudella ole väliä jos ihminen itse on hyvä. Osa lapsista selvästi vetäytyivät keskustelusta eivätkä juuri osallistuneet. Osa lohdutti ja pyrki kuvailemaan miten poika voisi päästä tavoitteeseensa. Seksuaalisuuteen ja rasismiin liittyvät asiat puhuttavat paljon. Nuoret pohtivat sitä miten erilaisuus vaikuttaa esim. luokassa. He kokivat erilaisuuden hyvänä asiana. Päädyimme lopputulokseen jossa totesimme että jokainen saa olla oma itsensä ja jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Toisiltamme voimme oppia paljon.
Toisella tunnilla puhuimme päihteistä. Tämäkään teksti ei sisällä omia mielipiteitäni vaan keskustelun sisältöä. Nuoret kertoivat esimerkkejä kavereistaan jotka käyttävät huumeita. Eniten mainituin huume oli kannabis. Yleisin ajatus huumeiden käytölle nuorten keskuudessa oli vaikeudet koulussa ja väärään seuraan ajautuminen. Eräs oppilas kertoi kaveristaan joka käy julkista koulua maltalla ja käyttää päivittäin kannabista. Kannabiksen käytön hän oli aloittanut 11 vuotiaana koska oli kokenut olonsa liian levottomaksi koulussa ja saanut kavereiltaan maistiaisen. Tarinan mukaan käyttö on nyt jatkunut pari vuotta ja nuori on nyt huonossa kunnossa eikä kykene kunnolla käymään koulussa. Keskusteluun osallistuvien nuorten mielipide päihteisiin oli kieltävä. He kokivat huumeet turhina ja hölmönä asiana. Osa vitsaili kokeilleensa huumeita jo ja pitivät hyvänä vitsinä sitä. Osa paheksui kovasti kaikkea päihteisiin liittyvää. Jopa tupakoimisesta puhuminen nosti tunteita pintaan. Tupakointia paheksuttiin siitä lähtevän hajun takia, osa taas piti tupakointia coolina.
Selvisi kahvipöytä keskustelussa sitten sekin että edes paikalliset maltalaiset hoitaja opiskelijat eivät pääse harjoittelemaan mielenterveys- ja päihdehoito paikkoihin ennen valmistumistaan. Ainoat mielenterveys hoitopaikat joihin pääsee ovat dementiayksiköt joissa päätehtävänä on toimia suihkuttajana ja perushoidosta vastaavana hoitajana. Tarkemmin opettajat eivät lähteneet päihde puolta kommentoimaan. Päihteidenkäyttö maltalaisten keskuudessa on edelleen suuri tabu ja siitä puhuminen on nihkeää. Kysymyksiä minulla olisi ollut vaikka kuinka. Eikä enempää aikaa ei keskustelulle jäänyt koska opettajilla oli kiire tunnille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sen verran pitää mainostaa että jouluvaloista pitävälle voi suositella Valletta pääkaupunkia kaikessa valo kirjossaan. Iltaisin katujen kaikki jouluvalot syttyvät ja houkuttelevat ihmisiä valokuvaamaan ja nauttimaan joulumusiikista. Musiikki soi mielestäni liian kovalla joka paikassa joka vähän laskee tunnelmaa. Muutoin kokemus on siedettävä ihmiselle joka ei ole juuri joulusta kiinnostunut.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Loppu matkan aion nauttia Jasminin ja hänen sisarensa seurasta. Vielä on tuliaiset ostamatta ja viimeiset ravintola “menyyt” maistelematta.
Aika Maltalla on kulunut nopeasti. Olen saanut tutustua iloiseen ja energiseen Jasminiin. Olen oppinut paljon asioita. Muutama näistä jää toivottavasti elämään käytäntöön vielä matkan jälkeenkin. Toivon että jatkossa osaan antaa itselleni aikaa oppia uutta, keskittyä siihen mikä on tärkeää ja pyrkiä rauhoittumaan kun siihen on tarve. Jos bussi ei tule ajoissa tai jättää vuoron välistä, aina tulee uusi bussi tai keksii uuden reitin perille päästäkseen.
Kiitos Jasmin, kiitos Malta. Kiitos vierailijat :) Valitettavasti joudun toteamaan saman kuin Jasmin edellisessä kirjoituksessaan. En voi sanoa että olisin saanut Future Focusilta tarvitsemaani hyötyä. Ilman Jasminin rauhallisuutta ja kaikkea saamaani tukea, olisi matka todennäköisesti päättynyt kohdaltani suunniteltua aiemmin. Maltalla asuminen ja työskentely vaatii paljon kärsivällisyyttä, luovaa mieltä ja ennakkoluulottomuutta. Suosittelen kokeilemaan uusia asioita avoimin mielin. Kaiken kaikkiaan olen itse saanut paljon tältä matkalta.
Seuraavaksi jännitetään tuleeko ennalta tilattu ja maksettu lentokenttäkuljetus ajoissa noutamaan. Olen varautunut soittamaan taxin mikäli kyytiä ei näy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti