Työssäoppimisen suoritan Villa Messina nimisessä palvelutalossa, dementia yksikössä. Asukkailla on muistiongelmia, dementiaa suurimmalla osalla. Palvelutalo on yksityinen. Ilmeisesti moni vastaavanlaisista paikoista on valtion omistamia. Palvelutalon johtajan mukaan valtion omistamat ovat huonompia paikkoja kuin yksityiset.
Esimerkiksi Villa Messinassa asukkaat saavat fysioterapiaa, erilaisia aktiviteetteja kuten päivätansseja ja ruoka tulee suoraan talon omasta keittiöstä. Villa Messinassa asukkaat asuvat kahden hengen huoneissa. Tilat ovat siistejä ja yksinkertaisesti sisustettuja. Asukkaat näyttävät viihtyvän.
Tehtäväni on avustaa asukkaita päivän rutiineissa ja aktivoida erilaisin pelein ja leikein. Työvuorossa on kerrallaan vastaava hoitaja ja 1-2 avustavaa hoitajaa. Pääsen siis paljon osallistumaan toimintaan. Normaali hoitajan työrytmi on 1+1+1. Eli työpäivä 11 tuntia, yövuoro ja vapaapäivä. Itse teen työharjoittelu viikot maanantaista perjantaihin.
Minullekin tarjottiin mahdollisuutta työskennellä 11h päivässä joka päivä koko työssäoppisjakson ajan. Jouduin kieltäytymään tästä kohteliaisuudesta. Maltalaiset ovat kovia tekemään töitä ja olettavat harjoittelijoiden olevan myös. Oman oppimiseni ja jaksamiseni vuoksi teen normaalia työviikkoa. Näin minulle jää paremmin aikaa palautua ja hieman tutustua paikalliseen kulttuuriin työn ulkopuolellakin. Puolensa pitää pystyä pitämään muutoin saattaa joutua tilanteisiin joihin ei halua.
Työssäoppisessa haastavinta on kärsivällisyys. Asukkaat saattavat huutaa tuntikaupalla kovaan ääneen tai paukuttaa ulko-ovea halutessaan kotiin. Aggressiivisuuttakin esiintyy ajoittain. Olen päässyt tuntemaan kylkiluissani jo ensimmäiset kivuliaat nyrkin iskut. Ei uskoisi että heikko kuntoisesta asukkaasta lähtee niin paljon voimaa. Lääkkeitä käytetään mielestäni epämääräisestikin. Lääkkeitä ei tarkasteta annettaessa asukkaalle vaan ne on jaettu viikkodosetteihin valmiiksi.
Kaikki kirjaukset tehdään käsin paperille. Vanhoja potilastieto papereita ei juurikaan ole. Yllätyin ettei hoitoyksikössä osastolla ole yhtään tietokonetta. Asukkaiden taustoista ei juuri tiedetä muuta kuin diagnoosit jos ne on merkattu lomakkeille.
Suurin osa asukkaista ei puhu englantia mikä luo haasteen kommunikointiin. Käytin yksinkertaisia viittomia ja kädellä kosketusta ohjatessani. Paikalliset hoitajat koskettavat paljon asukkaita ohjatessaan ja tukiessaan heitä. Joskus hoitajat huutavat kilpaa asukkaiden kanssa. Tätä en ole vielä oikein ymmärtänyt miksi dementoituneelle asukkaalle pitää huutaa jos ei asiat tapahdu juuri sillä sekunnilla.
Minulle ei ole ollut helppoa ja itsessään selvää lähestyä asukasta tai toista ihmistä koskettamalla tai tulemalla aivan viereen. Täällä huomaan oppineeni lyhyessä ajassa että ihmiset tulevat lähelle, koskettavat, halailevat ja antavat poskisuudelmia. Olen toki törmänny tähän aiemminkin matkoillani mutta täällä hoitotyössä etenkin huomaa eron tapaani Suomessa toimia työssäni.
Maltalle tulee ympäri maailmaa ihmisiä asumaan ja työskentelemään. Kielikurssilaisia on paljon saarella ja englanninkielen opiskelu onkin täällä monipuolista. Suurin osa väestöstä puhuu englantia, ainoastaan ikääntyneempi väestö ei kunnolla ymmärrä tai puhu englantia.
Apua ja tukea saa jos vaan uskaltaa kysyä. Asioiminen paikallisissa kaupoissa ja liikkeissä on helppoa. Palvelu on pääsääntöisesti ystävällistä. Oli hauskaa huomata miten paikalliset opastavat seuraavaan paikkaan jos heidän liikkeistään ei jotain tuotetta löydy. Eräs ilta etsin hajonneen adapterin tilalle uutta. Suurin osa kaupoista oli jo kiinni. Kysyin eräästä elektroniikka liikkeessä jossa ei tuotetta ollut, myyjä ohjasi minut kädestä pitäen seuraavalle kadulle jossa liike oli. Adapteri löytyi ja sain vielä opastuksen kotiinkin vaikka reitti oli tiedossa. Ystävällisiä ihmisiä todella löytyy.
Sain muistutuksen loppuviikosta ettei kannata syödä mitä sattuu. Ilmeisesti vatsani ei kestänyt työssäoppimispaikkani ruokaa vaan sairastuin vatsatautiin. Sairastelin muutaman päivän ja nyt toivon tilanteen olevan kunnossa.
Apteekista hain lääkkeitä oireisiini ja samalla sain infoa miten paikalliset tekevät sairastuessaan. Ymmärsin että suurin osa palaa heti töihin mutta kovemmalla lääkityksellä. Pharmaseutin mukaan paikalliset eivät juuri pidä sairaslomaa vaan pyrkivät hoitamaan työnsä samoin kuin terveenäkin. Yllätyin keskustelusta ja nostan hattua kun kykenevät tekemään töitä huolimatta siitä ovatko sairaita.
Liikkuminen saarella on helpointa busseilla. Julkisen liikenteen verkosto kattaa koko saaren ja on mielestäni edullista. En lähtisi autoa vuokraamaan. Liikenne on tosiaan toisin kuin Suomessa vasemmanpuoleinen ja liikenne hyvin vilkasta päivä ja ilta aikaan. Kävellessä kaduilla saa olla varovainen muun liikenteen suhteen. Autot ajavat lujaa ja varsinaisia suojateitä ja jalkakäytäviä on hyvin harvassa jos ollenkaan. Liikkumiseen saa varata aikaa sillä vaikka välimatkat ovat lyhyitä niin bussit kiertävät ja liikenne ruuhkautuu helposti. Itse en ole vielä törmännyt siihen ettei bussi saapuisi ajallaan mutta olen aina varannut aikaa ja vaihtoehtoisen reitin varalle.
Vierailin viikonloppuna Slieman ja St Juliansin alueella. Siellä ovat suurimmat hotellit ja kauppakeskukset. Turisteja oli paljon ja liikenne vilkasta. Kävelin kallioisella rannalla lähellä suurimpia hotelleja. Uudemmat rakennukset tuovat maisemaan vaihtelua. Esihistorialliset talot ja rakennukset ovat erittäin kauniita ja yksinkertaisia.
Heti saarelle tullessa huomasin ja toki olin asiaa etukäteen selvittänyt. Saarella ei ole varsinaisia metsiä eikä luonnonvaraisia vehreitä puistoja. Ainoastaan ihmisen rakentamia puistoja löytyy. Paikalliset viettävät vapaapäivänään aikaa kallioisilla rannoilla ja pienissä puistoissa biknikillä ollen.
Innolla ensi viikko odotellessa..
Viikkoon on mahtunut haasteita muttei ylitse pääsemättömiä esteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti